Leipää ja sirkushuveja

Jos veljpoeka ja muutkin tahtovat joskus kokeilla yleiskoneella (tai taikinanvaivauskädellä) leikkimistä, niin tässä vielä tää focacciaohje. Helppo, mutta aikaavievä, -kele. Puolesta annoksesta tulee yksi isompi tai pari pienempää leipää, mä teen yleensä puoli annosta niin ei ehdi mennä kaapin makuiseksi. (No ei se muutenkaan ehtisi kun on niin kiire syödä pois, mutta anyways...)

Lue ensin ohje: jostain syystä mä laitan AINA 7,5 dl vettä ja sinne hiivan & mausteet ja sitten vasta hoksaan että oikea veden määrä on 2 3/4 dl. Sitten aloitetaan alusta, kun ylimääräisen veden mukana myös osa mausteista ja hiivasta menisi viemäriin. En ymmärrä miksi näin käy joka kerta.

Tomaattifocaccia (200C, n. 20-25 min)

1 pussi kuivahiivaa
2 3/4 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl suolaa
2 rkl rosmariinia
1 rkl oreganoa
1 rkl basilikaa
6-7 valkosipulin kynttä (...mitä enämpi sitä parempi)
6 aurinkokuivattua tomskua (halvimmat öljyyn säilötyt sopii)
7,5 dl vehnäjauhoja
2+1 rkl oliiviöljyä

pinnalle (jos tahtoo):

kuivattua rosmariinia
rouhittua merisuolaa
(juustoraastetta)

- Silppua valkosipuli, paloittele tomaatit (onnistuu helposti kun ne laittaa teemukiin ja saksilla pilppuaa)
- Lisää hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen
- Lisää mausteet & valkosipuli ja tomskunpalat, sekä 2 rkl öljyä (noiden tomskujen öljy muuten toimii aika hyvin, sitä kannattaa käyttää muuhunkin kokkaukseen)
- Alusta jauhot mukaan; lisää vähän jauhoja jos taikina tuntuu tahmealta, saa kyllä jäädä pehmeäksi
- Vaivaa kunnes taikina on kiinteä, kimmoisa pallo (n. 5-10 min tai niin kauan kun jaksaa; jos taikina tarttuu vaivatessa käsiin, lorauta mukaan pikkuisen öljyä)

Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa liinan alla n. tunti. Mä kiikutan taikinan kylppäriin ettei se saa vetoa ;-)

- Kaada taikina kulhosta leivinpaperille (sen voi laittaa valmiiksi uunipellin päälle tai siirtää seuraavan vaiheen jälkeen) ja painele ilmakuplat pois
- Kauli tai painele käsin taikinasta yksi isompi tai pari pienempää parin cm:n korkuista leipää

Peitä liinalla ja anna nousta liinan alla lämpimässä paikassa n. 30 min (pelli takaisin kylppäriin...)

- Kun leipä on kohonnut, painele siihen sormella parin sentin syvyisiä koloja
- Voitele leivän pinta oliiviöljyllä (pullasuti on oiva väline), ripota pinnalle vielä rosmariinia ja vähän (meri)suolaa
- Paista nätin väriseksi

Joskus käy niin, ettei taikina nouse kunnolla (vesi on ollut liian kuumaa/kylmää, kuivahiivasta on tehot poissa, aurinko on maan ja kuun välissä, tms.). Silloin tää jää lättänäksi ja kovemmaksi, mutta toimii silti paahdettuna musta ok. Tuntemattomat ovat hiivan tiet...

Erityisen hyvää tää on täytettynä eväsleipänä = halkaise leivänpala, täytä sulatejuustolla tai pestolla (nam!), kinkulla, juustolla, tomskulla, paprikalla, ohuilla punasipuliviipaleilla tms., kääri folioon ja ota retkelle mukaan. Toimii hyvin myös keiton kanssa.

Tomaatin lisäksi / sijaan makuaineina voi käyttää esim. mustia oliiveja / paprikaa pieninä paloina, fetajuustoa tms. juustoa kuutioina, tuoretta basilikaa tms. Ja tietty jos tahtoo niin kuivattujen yrttien sijaan voi käyttää tuoreita, niitä vain tarttee sitten annostella eri määrä.

(Ah, ne sirkushuvit.)

Oviilileivästä raskaampaa

Hakaniemen kauppahalli myy mainiota oviilileipää. Tai se on varmaan muuten standardia, mut ei albiinopullapohjaista.
Leipä kainalossa menin kotiin ja ajattelin viilata siitä päivän appeen.
Jääkaapin varustuksella tästä tuli mun mielestä hyvää äijäsettiä tahi sukupuoletonta krapulapitsan korviketta.

sekaleipää
suikalelihaa (joku lähikaupan 400g-suojakaasusetti nautaa, possua, nuhaista kalkkunaa)
valkosipulaa
tomaattia
punasipulaa
juustoraastetta
suolaa, mustapippuria, oreganoa, basilikaa, paprikajauhetta, laakerinlehti tai jotain muuta whatevermaustetta
(tomsupyrettä)

Ruskista liha pannulla, lisää karkeasti silputtu valkosipula, suolaa, mausteet, pyre ja ihan loraus vettä +laakerinlehti. Anna hautua nesteet vähiin.
Paahda sillä aikaa leipäviipaleet paahtimella. Hiero leipiin valkosipulaa.
Kasaa leiville punasipularenkaita, tomaattisiivu, mytty suikalelihaa ja juustoraaste.
Huudata uunin grillivastuksen alla juusto pilkuille.

Tämän kanssa voi juoda ihan mitä vaan.
Tai syödä lunta.

Jatkoa edelliseen: Päästä äiti irti

Kerroin puhelimessa kaalilaatikon ohjetta kysyessäni, että me ruokablogataan ja että Tintti, jota tänne vielä odotellaan, puhelimessa mm. intoili, että äitikin pitäis opettaa kirjottamaan tänne tai ainakin jonkun pitäis laittaa ylös sen ihanat lapsuuden perinneruoat. Äiti itse ilahtui viimesimmästä vaihtoehdosta niin, että selitti pyytämättä pari looraa lisää. Lisääkin ohjeita on luvassa helposti, kun vaan joku hoksaa kysyä.

Maksalaatikko

Keitä riisipuuro n. litrasta maitoa ja 1 1/2 dl riisiä. (Sulata kattilan pohjalla rasvaa, lisää lasillinen vettä ja siihen riisit ja lisäile maito pikkuhiljaa, niin ei pala pohjaan niin helposti.) Lisää 250 g possunmaksaa (äiti on joskus hienostellut ja kokeillut naudanmaksasta, maikkoo maistettuaan on sanonut, että pliisua), 1 sipuli silputtuna ja kuullotettuna, vajaa desi siirappia, 1 muna ja 1-2 tl suolaa. Maista. Yök! sanoin mä, mutta "ennenvanhaa anemiaa hoidettiin raa'alla maksalla", eli maista vaan. Lisää suolaa tai siirappia tarpeen mukaan. Jos seos on liian kiinteää (pitäis olla löysempää kuin valmis riisipuuro) tai maistuu kitkerältä, lisää 1/2 dl maitoa. Paista 175 C n. tunti.

Porkkanalaatikko

Keitä samanlainen puuro kuin maksalaatikkoon. Keitä 1/2 kg porkkanoita kypsiksi ja soseuta. Lisää survos puuroon, samaten 1 muna, 2 rkl sokeria, 1-2 tl suolaa ja 1/4 tl muskottipähkinää.

Laita seos vuokaan/iin. Painele pinnalle lusikalla koloja, ripottele päälle korppujauhoja ja lopuksi voinokareita. Paista 175 C vajaa tunti.

Jollakulla muullakin kuin mulla tässä perheessä on joulustressi/-fiilis tän lumisateen jatkuessa aina vaan. :D Ennen sitä on tosin tulossa toisetkin juhlat. Esikoisen lakkia juhlitaan 3.6. mummolassa. Joka täten kutsuna ilmoitettakoon.. Tarjolla on ainakin hirvikäristystä, muusia ja porkkanalaatikkoa. Yhtä yo:n suurinta herkkua. (Motto: "keitettyä porkkanaa en ainakaan syö" pitäis varmaan muuttaa muotoon "paitsi jos se on paistettukin".)

Nyt lasten kans katsomaan Sillä silmällällää.

Äitien kummalliset kysymykset

Äiti eilen puhelimessa: "Tein kaalilaatikkoa. Syötkö jos joku tuo sulle?" Se tietää, että tää kuuluu niihin ruokiin, joita lakkaan syömästä vasta sitten, kun se loppuu. Monet kerrat on istuttu perheen kans ruokapöydässä ja kun muut on poistuneet, mä jään pitämään seuraa sille, joka aloittaa tiskaamisen ja syön kauhallinen kerrallaan vuoan tyhjäksi. Olo on sen jälkeen kuin esikoisella taannoin paapan nötköttikeiton jäljiltä: Neiti 3-v oli päivähoidossa. Oli syönyt vielä kolmannenkin ison lautasellisen ja lähtenyt pöydästä toteamalla "enää en jaksa." Paappa oli jonkun ajan päästä alkanut ihmetellä, missähän likka on, kun ei kuulu mitään. Löysi neidin makkarin sängyltä selällään makoilemasta paita kainaloihin nostettuna silittemästä mahaansa..

Päivän paastottuani söin rasiallisen ja kysyin puhelimessa ohjeen:

Kaalilaatikko

WSOY: Keittotaito. 1962. s. 164 (Häälahja. Harharrillakin kuulemma on sama kirja.)

Silppua kilo kaalia (pienin kaali kaupassa) ja keitä kypsäksi isossa kattilassa vähässä vedessä, jonka maustat 1 tl suolalla tai 1 kanaliemikuutiolla. Kaada keitinvesi talteen. Keitä erikseen 1 dl riisiä, lisää keitinveteen suolaa. Sekoita 3 dl maitoa ja 1/2 dl korppujauhoja ja anna turvota. Lisää seokseen 3-400 g jauhelihaa ja 1-2 rkl jauhelihamaustetta (tai suolaa ja valkopippuria). Sekoita keitetty riisi mukaan. Kippaa seos kaalikattilaan. Maistele mausteet. Jos seos ei ole tarpeeksi löysää (= niinkuin valmis riisipuuro) lisää joko kaalin keitinlientä tai jos on tarpeeksi suolaista, maitoa vähitellen.

Paista 175 C 55 min. Tai vähän enemmän, jos pinta tarvitsee lisää väriä.

Ohjeessa vuoden 1962 keittokirjasta poikkeaa liemikuutio, jauhelihamauste ja 400 g jauhelihaa. Kahta ensimmäistä ei silloin saanut, viimeisimmän saa nykyään lihatiskiltä mutta paljon helpommin ohjeen 300 g:n sijaan lähikaupasta sen valmiin rasiallisen (400 g).

Pannahisen hillua

Tästä tulee sellaista ruosteentulista.
-pari tölkkiä tomsumurskaa kaddilaan
-kymmenkunta oikeasti äkäistä tsiliä silppuna perään (siemenet hittoon, muu uimaan)
-valkosipulaa ainakin yksi koko setti kökkään (juu, ja tietenkin kuorittuina ja silputtuna)
-suolaa, mustapippuraa, oreganoa ja 0,5-1 dl etikkaa (puna-valko-väki-omena, mut en lähtisi balsamicoporukoihin)
-paprikaa silppuna (phiiliksen mukaan, jos kaddilaan vielä mahtuu)
-happaman ompun verran samalla lailla kuin paprikaa

-Huudata parikymmentä minuuttia ja lisää hillosokrua 3,5 - 4 desiä. Aja vielä viitisen minuuttia ja tolkitä.
-Hyydyttyään aika mainiota vähän siellä sun täällä, mutta esim. lihan kartturina ja pastasoosin mausteena erityisen havaittua.

Exien kokoontumisajot..

.. on nimi, jota Juunas käyttää meidän sunnuntai-iltapäivistä nykyään. Poika lähti tammikuulla inttiin ja tavaksi on muodostunut, että tulee meille sunnuntaisin syömään ja kertomaan kuulumisiaan. Hapakin tapaa liittyä seuraan. Juniori on välillä kyllästynyt mun ruokakokeiluihin ja pyysi männäviikolla joku päivä, että tekisin välillä muusiruokaa. Eilen pelattiinkin ruoan kans varman päälle: muusia ja muraketta. Sitä takuuvarmaa versiota, eli jauhelihaa, kermaviilipurkki, sipulikeittopussi ja reilusti valkosipulia. Jostakin mielen uumenista pintaan nousi lisäke, josta oon monesti lukenut, mutta ennen en oo kokeillut.

Rakuunaporkkanat

porkkanoita
voita
hunjaa
rakuunaa
suolaa

Pilko porkkanat n. peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja keitä "al dente". Laita paistinpannuun kunnon köntti voita, kippaa sekaan porkkanat, lisää juoksevaa hunajaa (viidelle porkkanalle tais mennä pari ruokalusikallista), reilusti kuivattua rakuunaa ja mausta suolalla. Paistele muutama minuutti.

Nam! Jopa esikoinen, jonka mottoihin kuuluu mm. "keitettyä porkkanaa mä en ainakaan syö!" tykkäs kovasti.

Lohi laatikossa

Veimme koiran iltapäiväksi metsään. Sitä ennen ennakoin: keitin spaghettikastiketta odottamaan nälkäisiä metsänpetoja ja perunat valmiiksi alkuviikon työevästä varten.

Lohilaatikko (neljälle, idea Stockan lippulappusesta)

n. 800 g keitettyjä pottuja
rasia lohisuikaleita (tai vastaava määrä eli n. 300 g lohta jossain muodossa)
puntti tilliä
iso sipuli
valkosipulia
suolaa
mustapippuria

munamaito:
4 dl maitoa
4 munaa

Viipaloi kuoritut potut, kuullota sipulit öljytilkassa. Levitä uunivuoan pohjalle puolet potuista, päälle sipulit, lohet, tilli silppuna sekä suola & pippuri. (Anna koira nuolee lohenrippeet muovirasiasta ja kuuntele hihitellen viltiltä tämän jälkeen kuuluvaa pitkällistä maiskuttelua ja huulien lipomista.) Levitä lohien ja mausteiden päälle loput potut ja kaada munamaito vuokaan. Paista 180C kunnes munamaito on hyytynyt (paistoaika riippuu vähän siitä, käytätkö matalaa vai syvempää vuokaa - 30-50 min).

Suolaa tuli taatusti liian vähän ja vähän mietityttää, josko olisi pitänyt korvata osa maidosta kalaliemellä (etenkin kun hoksasin vasta myöhemmin että alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty marinoituja lohisuikaleita ja me taas kartamme niitä). Onneksi suolaa ja mausteita voi aina lisätä. Kattotaas huomenna sitten, maistuiko ruoka (itse syön kyllä töissä nälkääni ihan mitä vaan).

Päivän keitto

Yleensä perjantaisin.
Tarvikkeet:
keitto, seuraa ja taksiseteli.
Nautitaan usein esim.

Vapaan viikonlopun kunniaksi kokkaan vain itselleni

Oikeesti: Olin aamuvuorossa ja lapset haki kaupasta iltapäivällä pikaruokaa, ennenkuin lähtivät omille teilleen.

Työmaalla salaattipöytään kuuluu myös Päivän keitto. Ehdottomasti suosituin niistä on kylmäsavulohisellainen. Asiakkaat syö sitä vielä kolmannenkin lautasellisen alkupalaksi ja ähkyy sitten, että "pitikö mun yleensä ollenkaan tilata pääruokaa?" Paikallinen ketjupäällikkö käy syömässa lounaansa meillä ja joka kertaa käskee suosittelemaan etenkin keittoa. Salihenkilökunta "varastaa" kahvimukiin vielä yhden ja vielä yhden kauhallisen pitkin työvuoroa. (Nauttiikohan henkilökunta työmaaruoasta missään muualla niin kuin ravintoloissa ja sairaalassa silloin kun sen kuormasta varastaa mukiin?)

Tiistaina, kun keitto osui kohdalle, mä kysyin kokeilta, miten se tehdään. Siitä lähtien mun on tehnyt pakkomielteenomaisesti mieli kokeilla sitä kotona. Ennen iltavuoroa en jaksa lähteä lähikauppaa pidemmälle ja tällä viikolla ei kylmäsavua oo sattunut hyllyssä olemaan, joten vasta tänään, kun pääsin kauppaan keskustassa töiden jälkeen, sain tarvittavat aineet.

Kylmäsavulohikeitto

Riittää kahdelle. Tai meidän isälle.

150 g kylmäsavulohta
voita
1/2 l vettä
kalaliemikuutio
2 dl kermaa
3 rkl Maizena vaaleaa suurustetta
puoli punttia tuoretta tilliä

Sulata voi kattilan pohjalla. Leikkaa lohi suikaleiksi ja paistele voissa. Paistamisen idea on lähinnä se, että lohi hajoaa. Lisää vesi, kalaliemikuutio, kerma ja suuruste. Keittele. Lisää lopuksi silputtu tilli.

Kokkien ohjeessa ei mainittu suurustetta eikä mitään määriä. "Paistele kalaa, lisää vettä ja kalaliemijauhetta ja kermaa ja tilliä ja siinä se. Voi sinne valkoviiniäkin lurauttaa." Yllä oleva ohje on se, mitä kotona kehittelin. Koska keiton on tarkoitus olla kermaisen sakeaa, olis pitänyt ilmeisesti vaihtaa nesteiden määrät: pari desiä vettä ja puoli litraa kermaa.. Puolen tunninkin keittelyn jälkeen keitto oli aina vaan vetistä, joten lisäsin ensin yhden ja sitten toisen ja kolmannenkin lusikallisen suurusta saadakseni aikaan sopivan sakeuden. Liemikuutiosta olis riittänyt puoliskakin, kala itsessään on niin suolaista. (Taas mä mainitsen kuutiot suolaisuuden yhteydessä niinkuin se olis niiden ainut tarkoitus. Ei oo, mutta vaikuttaa..)

Hyvä tuli. Ens kerralla kokeilen siltikin suhteuttaa nesteet toisin. Ihan vaan periaattesta pitäis päästä samaan lopputulokseen ilman oikopolkua, jonka Maizena niin kiitettävästi suo. Toisaalta keitto ei oo töissä niin kalaisaa kuin nyt tekemäni, ehkä modaamiseksi riittäis se, että lisään myös kermaa puoli litraa. Keittoa vois myös kehittää eteenpäin sillä, että paistelee kalan kans silputun sipulin ja ehkä valkosipuliakin.

Vuorossa kauneudenhoitoa.

Teemaviikko

Teinin koulussa on vietetty pukeutumiseen liittyvää teemaviikkoa. Pukeudu väriin, harrastukseen liittyen, kaikkiin helyihin.. Meiltä on lähdetty kouluun esim. futisjoukkueen pelipaidassa tai viime kesän festareille tehdyssä pinkissä tyllihameessa kera helyjen. Viikko huipentuu tänään teemalla "pue päällesi jotakin, mitä et koskaan muuten käyttäisi." Näin meidän neiti:

Miten sekoitetaan koiran pää, I

Otetaan yksi aikuinen greyhound ja juoksutetaan kunnolla uuvuksiin koirapuistossa. Sen jälkeen mennään kotiin ja ruokitaan koira ihanalla jauhelihalla ja nappuloilla:

Kun koira on asettumassa ruokalevolle, aletaan leipoa. Jatketaan leipomista joitain tunteja ainoastaan lyhyitä taukoja pitäen; vuorotellaan taikinan vatkaamista ja siivoamista ja muuta puuhastelua.

Tulos: koira, joka makaa romahtamispisteessä vuoroin keittiön lattialla, vuoroin sängyssä, mutta ei malta millään nukahtaa. Jos vaikka emäntä tiputtaisi jotain ihanaa keittiön lattialle, tai jos imurointi olisikin jännä leikki. Kun ihmiset lopulta rauhoittuvat, sängyssä makaa poikittain yliväsynyt koira, joka ei tahdo leikkiä enää kenenkään kanssa vaan työntää kuononsa viltin alle, urisee & maiskuttelee hetken ja alkaa sitten nähdä unta vihreillä kukkuloilla asuvasta jättiläiskanista, joka juoksee patonki suussaan karkuun.

Kakkuohjeet täältä löytyvätkin, joten laitanpa sen sijaan jauhelihapihvien reseptin. Näidenkin tekemistä koiruus vahti silmä kovana ja meni vielä seuraavana aamunakin suoraan sängystä keittiöön katsomaan, josko pihvit olisivat unohtuneet yöksi tasolle.

1 dl korppujauhoja
kanaliemikuutio
2 dl maustamatonta jugurttia
400 g vähärasvaista jauhelihaa
iso sipuli hienona silppuna
5-6 valkosipulinkynttää silppuna
2 kananmunaa
reippaasti eli 2 rkl sekä kuivattua oreganoa että rosmariinia
1/3 tuubia tomaattipyrettä
reilusti mustapippurirouhetta

Kippaa korppujauhot kulhoon, murustele parhaasi mukaan kanaliemikuutio joukkoon ja sekoita mukaan jugurtti. Hiero vähän lusikalla liemikuution paloja pienemmiksi. Anna turvota sen aikaa kun silppuat sipulit. Lisää kulhoon jauheliha, sipulit ja mausteet, anna taikinan levätä sen aikaa kun opetat koiraa istumaan nätisti (advanced-tasolla siirrytään siihen, että palkintonamu ei olekaan näkyvissä vaan emännän selän takana ja siitä huolimatta pitää oivaltaa istua käskystä - erittäin haastavaa). Paista pihvit pannulla nätin ruskeiksi. Tarjoile muusin, röstipottujen tai aivojen (heehee) kanssa lounaaksi.

Leivon leivon leipäsiä

No joo, leipäsiä..



Mulla on muutama hyvä leipäohje, mutta useimmiten nykyään teen sitä, mitä kuva esittää. Ainekset löytyy aina kaapista (luultavasti opiskelijaltakin), lopputulos on niin iso, että siitä riittää meille kolmeksi päiväksi ja silti voi laittaa palan pakkaseenkin ja etenkin (kuinka ollakaan) ohje on äärimmäisen helppo.

pari dl kaurahiutaleita
6-7 dl vettä
12 dl vehnäjauhoja
pussi kuivahiivaa
2 rkl valkosipulijauhetta
1-2 tl suolaa
1 tl sokeria
loraus (oliivi)öljyä

Laita kaurahiutaleet ja 2-3 dl vettä taikinakulhossa pariksi minuutiksi mikroon. Voit yhtä hyvin käyttää tähteeksi jäänyttä kaurapuuroa, jos sellaista sattuu olemaan. Ihan kuiviltaankin hiutaleet voi taikinaan käyttää, mutta puurona lopputulos on pehmeämpi.
Lisää puuron sekaan kaikki kuivat aineet, vettä vähitellen ja öljy kun kuivat aineet on kaikki sekoittuneet. Veden määrä riippuu siitä, mitä tahdot taikinasta tehdä. Sämpylöihin tai pariin leipään lisää vettä sen verran, että saat aikaiseksi kimmoisan taikinan, joka irtoaa kulhon reunoilta. Kuvan leipäseen mä käytin vettä enemmän. Mun taikina jää niin pehmeäksi, ettei sitä pysty "leipomaan". Kun se on kohonnut lähes kaksinkertaiseksi, vaivaan (=kone vaivaa) sitä sen verran, että saan ilmakuplat pois. Sen jälkeen kippaan taikinan keskelle uunipeltiä leivinpaperin päälle, ripottelen päälle vähän jauhoja ja taputtelen sen n. 3 cm paksuikseksi leipäseksi. Jos leivän jättää tässä vaiheessa "limpuksi", se jää uunissa sisältä raa'aksi kun pinta jo palaa. Annan leivän kohota uudelleen sen aikaa, kun uuni lämpiää. Paistoaika on 200 C n. 25 min.

Parasta tänään oli se, että leivoin iltapäivällä ennen töihinlähtöä ja kun tulin puolenyön jälkeen kotiin, meidän rapussa haisi tuore leipä alaovelle asti :D

Eilen sattui töissä käteen uusin Seura, jota muuten en lue. Selasin ruokasivut ja löysin jotakin, jota oli tänään pakko kokeilla.

Maissikeitto

8 dl kanalientä (kuutiosta tai fondista)
1 brotkon rintafile
1 tlk (300 g) säilykemaissia
2 tl maissitärkkelysjauhoja
2 rkl vettä
2 munaa
(puoli pussia kookosmaitojauhetta, 1 tl inkivääritahnaa, valkosipulijauhetta)

Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi. Käytin 1 1/2 kuutiota ja suolaisuus oli just passeli. Leikkaa brotko ohuiksi suikaleiksi. Helpommuuttani ja kun lähi-Siwassa ei ollut rintafileitä, käytin paketin valmiita hunajamarinoituja suikaleita. Valuta maissi ja soseuta puolet jyvistä. Lisää brotko ja maissit liemeen ja keitä n. 5 min. Mulla oli pyykkivuoro ja muutakin hommaa, josta johtuen keittoaika venähti melkoisesti, mutta ei haitannut. Kun taas ehdin keiton kimppuun, maistoin sitä ja lisäsin tai olisin lisännyt lopussa suluissa olevat. Valkosipuli jäi nyt puuttumaan, kun viimeinen pussinpohja tuli käytettyä leipätaikinaan, mutta maistamattakin tiedän, että mukaan sopis. Sehän käy kaikkeen.. Sekoita maissijauhot kylmään veteen, lisää suurus keittoon ja kiehauta. Ota kattila liedeltä. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää ne keiton joukkoon syömäpuikoilla sekoittaen.

Lopputulos oli erittäin herkullinen, joskin aavistuksen kummallisen näköinen. Muna saa aikaan hieman heramaisen efektin, jopa lehtikuvasta sen huomas, kun tarkasti katsoi. Mutta jos tykkää syödä aivoja (raejuustoa) sosekeitossa, niin siihen ei varmasti kiinnitä huomiota. Mä tykkäsin etenkin niistä kokonaisista maissinjyvistä, jotka napsahteli hampaissa.

Pikaruokaa

Viime päivien jämäruokakuurin jälkeen päätin tehdä perheelle pikaruokaa.

Pestolasagne

Tee valkokastike (2-3 rkl rasvaa ja jauhoja, litra maitoa). Paistele sekaan paketti hunajamarinoituja kanasuikaleita. Sekoita soosiin purkki vihreetä pestoa ja pussillinen juustoraastetta. Lisää n. 1 tl suolaa. Kasaa lasagne ja paista n. 30 min 200 C.

Sen lisäksi että tää on paljon nopeempi tehdä kuin perinteinen lasagne, plussaa on sekin, että tulee tiskiä huomattavasti vähemmän. Kun paistaa kanat ensin, kippaa ne odottamaan vuokaan ja tekee samassa isossa paistinpannussa kastikkeen, pääsee valmistusvaiheen tiskeistä pelkällä pannun viruttamisella.

Kevätaurinko on nostattanut mussa naisten perinteisen paniikin: pitäis päästä bikinikuntoon. Siispä perheelle on kiva leipoa herkkuja.

Paholaisen piirakka

5 dl jauhoja
4 dl sokeria
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
2 tl ruokasoodaa
2 munaa
2 1/2 dl maitoa
150 g sulatettua voita tai margariinia

Sekoita kuivat aineet. Kardemumman tilalla voit käyttää myös piparimaustetta. Sekoita munat maitoon ja lisää kulhoon. Lopuksi rasva. (Mä rakastan leivontaohjeita, joissa sanan "vatkaa" tilalla on "sekoita".)
Levitä uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 C n. 10-15 min.

Samasta taikinasta syntyy myös kakku. Alkuperäinen ohje onkin kakkuun, mutta meillä muotoutui piirakaksi onnellisen vahingon saattelemana. Ex innostui taannoin leipomaan. Luki väärin mittakannun asteikkoja ja huomas jossakin vaiheessa, että taikinaa taitaa tulla puolitoistakertainen määrä, eli liikaa kakkuvuokaan. Jos teet kakkua, paista 175 C n. 45 min.

Kuorrutus

1 pkt tomusokeria
100 g (sulatettua) voita tai margariinia
1 1/2 rkl kuumaa kahvia
1 tl kanelia
1 muna
1 rkl kaakaota

Sekoita mainitussa järjestyksessä ja levitä jäähtyneen piirakan päälle. Onnistuu meilläkin, jos leivon sillä välin kun lapset on koulussa.. Kakun päällä kuorrutus pysyy paremmin, jos et sulata rasvaa, vaan vatkaat tomusokerin huoneenlämpöiseen. Vatkaaminen tekee kuorrutteesta kuohkeamman, mutta piirakkaversiossa se on turhaa hienostelua.

Näillä eväillä odotan näkeväni nauravia lapsia tänään. Sunnuntai meillä sen sijaa meni itkiessä. Kuopus herätti mut itkien aamukahdeksalta kipeän vatsansa takia. Pari tuntia vierähti lääkärissä tarkkailussa, mutta onneksi se meni ohi. Kotiin tullessa oli vatsan sijaan sormi ja peppu kipeenä. Sormi, koska poika jolla kipukynnyksen kohdalla on kuoppa, vetäisi sormen alta pois, kun otettiin verikoetta ja piikki halkaisi sormenpään. Itkua. Peppu siitä, kun pistettiin vatsalääkettä. Taas itkettiin. Kotiin tultaessa tuumaskin, että seuraavan kerran, kun joutuu lääkäriin, varmaan halvaantuu siellä :) Illalla poika vielä kaatui jäisellä pihalla niin, että päässä oli puolen kananmunan kokoinen kuhmu. Meni itkuisena nukkumaan kipeän pään kans ja mä hiivin puoli yötä tarkkailemassa, että on hengissä.

Teini sai perjantaina puoliltaöin lainaan uusimman Potterin ja luki sen viikonlopun aikana. Ystävänsä, joka oli ehtinyt kirjan jo lukemaan, oli sanonut, että urakasta ei itkutta selviä. Sunnuntai-illansuussa, kun kirjaa oli enää muutama kymmenen sivua jäljellä, teini ihmetteli mulle, että mitähän varten ystävä on itkenyt. Kun kuopus vihdoin oli nukahtanut, neiti istui keittiössä lukemassa. Ensimmäisen niiskauksen kuullessani mä ajattelin, että "oisko tulossa nuha?" Toisen jälkeen tiesin, että ei..

Mitä isot edellä....: jämäruokaa, II

Isäntä teki erittäin hyviä makkaraperunoita lounasevääksi tuossa päivänä eräänä ja tähteeksi jäi puoli pakettia HK blöötä (täällä etelä-Suomessa kun ei ymmärretä Helapään päälle). Hyötykäytimme sen eilen, kun kokoilimme tämän päivän lounaita. Toiseen rasiaan muusinjämät ja makkaraa (eikä muita vihanneksia, ei sitä nyt aina sentään terveellisesti eletä). Toiseen taas sosekeittoa, joka vakavasti kaipasi vahvistusta: kasvava aikuinen nainen ei pelkällä sosekeitolla elä työpäivää.

Sosekeitto (jonka värkit löytyvät aina kotoa)

porkkanoita ja perunoita (niin että porkkanoita on noin 2X perunoiden määrä)
kaksi sipulia
maun mukaan valkosipulia
kanaliemikuutio
mausteita (esim. curryjauhetta / timjamia / basilikaa / oreganoa / mustapippuria)
(1/3 pakettia maustamatonta sulakejuustoa*)

Kuori vihannekset ja lohko ne vähän pienemmiksi paloiksi. Kippaa kattilaan ja lisää liemikuutio sekä vettä niin, että vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä kypsäksi. Hurauta soseeksi sauvasekoittimella ja mausta (tässä vaiheessa voi lisätä juuston jos haluaa). Mausteisemman tästä saa, jos laittaa mietoa currytahnaa ruokalusikan-pari joukkoon (herkkua!).

Syö sellaisenaan leivän kanssa, tai holauta joukkoon raejuustoa (tai niinkuin tänään, kolmannes HK blööstä paloina).

*Sulakejuustosta puhui eräskin Hämeenlinnassa vaikuttava mummo aikoinaan, ja varmaan vieläkin ;-)

Jämäruokaa

Mun kokkaamiset painottuu vapaapäiviin. À la carte-ruoan tarjoileminen lähinnä iltaisin saa kummallisesti aikaan sen, että perhe syö työpäivinä eineksiä tai vähintäänkin hyvin helppoa ja nopeeta valmistettavaa. Kun nukkumaan pääsee aamuyön tunteina, ei seuraavana päivänä puoliltapäivin herätessään jaksa juurikaan panostaa kokkaamiseen ennen illan työvuoroa. Tänään pääsin olemaan possuna tunkiolla ja pari seuraavaa päivää on toisin! Illan iso tilaus oli paikallinen makkara- ja lihatehdas, joka tarjos vierailleen omia ruokiaan. Jossakin vaiheessa illan isäntä ilmoitti, että ruoat voi korjata pois. "Laittakaa roskiin tai syököön henkilökunta tai pakatkoon pussiin ja vieköön kotiin." Mä olisin pakannut mukaan vain valmiiksi paistettuja kanan- ja eri tavoilla maustettuja possunfileitä. Esikoinen sattui olemaan samassa työvuorossa mun kans ja halus mukaan myös jauhelihakebakoita ja -pihvejä ynnä kermaperunoita. Esikoinen jäi töihin kun mä lähdin, nukkumaan meillä meni kaks onnellista oranssi rasvarengas suupielien ympärillä.

Broilerivuoka

keitettyä riisiä, yhtä monta annosta kuin on syöjiä (ohje löytyy riisipaketista)
paistettua broileria, joko jämiä tai sitten suikaleita
makuaineita: maissia, ananasta, sieniä tms.
homejuustoa, jos väki tykkää
purkki kermaa
juustoraastetta

Riisin keitinveteen kannattaa lisätä kanalientä tai maustaa riisi muuten. Laita aineet uunivuokaan joko mainitussa järjestyksessä tai sekottele riisi, kana ja makuaineet ja päälle homari, kerma ja juustoraaste. Paistele 200 C kunnes juusto on saanut nätin värin pintaansa. (Ohje on alunperin Tiina-sysseltä.)

Mitähän hyvää vois kehittää possunfileviipaleista? Osa on maustettu "havaijilaisittain", osa pippuroitu kunnolla. Helppo vaihtoehto on tehdä kermakastike ja palastella ne sekaan. Muita ideoita otan ilolla vastaan.

Haipakkaa uunissa

-puoli kiloa silakkafileitä
-tuubi mätitahnaa
-dilliä

Uuni päälle, pelli uunista, filsut pellille selälleen, filsut pois pelliltä, paperi alle, filsut takaisin pellille selälleen, mätitahnaa keskiruodulle, dilliä päälle, toiset filsut päälle mahalleen, uuniin, pois uunista.
Höysteeksi pottuvoita tai ei ehkä mitään.

Mureketta aasialaisittain

Luettuani siskon jorinoita mausteista, oli pakko kaivaa kaappien kätköistä yks niistä resepteistä, joissa esikoinen ei moiti kookoksen makua.

Kookos-broileripyörykät

2 dl kookosmaitoa
1 dl korppujauhoja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 muna
1/4 tl chilipippuria
2 tl basilikaa
1/2 sitruunan mehu
1 tl inkivääritahnaa
1 tl suolaa
500 g broilerin jauhelihaa

Anna korppujauhojen turvota kookosmaidossa. Kuullota ja jäähdytä silputut sipulit. (Se kokki, joka käyttää tuoretta inkivääriä, taitaa paistella senkin. Itse oon erittäin tykästynyt valmiiseen tahnaan.) Sekoita ainekset. Pyöritä lihapulliksi, paista uunipellillä 200 C n. 15 min, käännä ja paista vielä 5 min.

Lähikaupan valikoimiin ei kuulu broileri jauhettuna, joten käytin sen sijaan tavallista sika-nautaa. Hyvää oli niinkin. Koska vietin tänään ns. vapaapäivää, eli siivosin ja pyykkäsin, jätin pyörittelyt väliin. Kippasin vaan taikinan vuokaan ja paistoin murekkeeksi.

Aina kun uuni on valmiiksi lämmin, on hyvä syy tehdä suklaakakku.

Pätkis-kakku

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 rkl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta
150 g margariinia tai voita
2 dl maustamatonta jugurttia
4-8 pätkistä
3 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata rasva kattilassa, lisää joukkoon paloitellut pätkikset ja anna sulaa. Lisää rasvan sekaan jugurtti ja munat. Lisää kuivat aineet taikinaan. Paista 174 C n. 45 min.

Tällä kertaa vaihdoin jugurtin kermaan, koska sattui olemaan kaapissa. Lopputulos oli yhtä hyvä, ellei parempikin.

Kakun voi halutessaan kuorruttaa sulattamalla 170 g suklaata ja 100 g voita ja valuttamalla seoksen jäähtyneen kakun päälle. Koska meillä kakusta on syöty vähintään puolet siinä vaiheessa, kun se on jäähtynyt, jätän väliin. Muutenkin ohje on mun lemppareita helppoutensa takia ja kuorrutus olis vaan turha työvaihe. Se joka tahtoo suklaakakun päälle suklaata, syököön sen sellaisenaan kun kakku on loppu.

Telkkarista alkaa just yks mun lempiruokaohjelmista, Tylerin keittiössä. Loistava ohjelma, jossa tehdään pari eri versiota perusruoista huippukokkien kans ja lopuksi Tyler tekee oman ultimate-versionsa. Sopii paremmin kuin hyvin kokeille, jotka tykkää modata ohjeita. Kipaisepa vielä palan kakkua ja lasin maitoa ja istahdan soffalle.

Jorinaa maustekaapin varustuksesta ja muustakin

Aiemmin postasin Pastanjauhantaan etnokaupoista. Koska olen taloudellinen pikkumartta (kyllä, olin aikoinani kotikaupunkini nuorin Martta liityttäni seuraan 19-vuotiaana... ;), nyppii kovasti maksaa markettien kiskurihintoja sellaisista mausteista, jotka jossain muualla päin maailmaa ovat halpoja kuin suola tai jauhettu tilli. Onneksi on etnokauppoja, joissa mausteet ovat pöyristyttävän halpoja verrattuna suurten maustefirmojen vastaaviin tuotteisiin. Erityisesti ilahduttaa se, että koska meillä kokataan paljon, mausteet myös myydään isommissa pusseissa - muuten meillä saisi koko ajan olla hakemassa uutta mauste-erää.

Niinpä kaapista löytyy aina perusvarustus, jolla voi kokata yhtä sun toista maistuvaa. Useimmat reseptit alkavat sanoilla "silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri", ja näitä on kaapissa aina - jos ei ole, emäntä on pahasti sairas. Thai-currytahnoja löytyy punaseina, vihreänä ja keltaisena, intialaisista taas mietoa keltaista ja useampiakin Patak'sin valmistahnoja. Tavallista ja makeaa soijaa, kookosmaitoa, mantelijauhetta, kalakastiketta, teriyaki- ja hoisinkastiketta, fariinisokeria, tamarindia ja makeaa chilikastiketta sekä tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia tarvitaan myös usein.

Mutta hauskinta on oikeastaan ostaa kuivia mausteita, ja niitä tuleekin shopattua myös silloin, kun ei varsinaisesti tarvitse mitään... Eli kaapissa on jauhettuna jeeraa, korianteria, kurkumaa, kanelia ja kardemummaa, neilikkaa, curryjauhetta, garam masalaa ja muutamaa vahvuutta chiliä. Kokonaisina taas löytyy tähtianista, neilikoita, kardemumman siemenkotia, sinapinsiemeniä, fenkolinsiemeniä, sarviapilaa (fenugreek), currynlehtiä (uutena tulokkaana), laakerin- ja kaffirlimetinlehtiä, mustia sinapinsiemeniä ja korianteria. Myös kaikki perinteisemmät pulla- ja ruokamausteet löytyvät anista ja sahramia lukuunottamatta - monesti "etninen" ruoka kaipaa jotain "perisuomalaista" maustetta, esimerkiksi kanelia tai tilliä (jota olen käyttänyt mm. afrikkalaiseen lihapataan...)

Ai niin: valkopippuria tässä taloudessa ei ole eräänkin nuorempana tehdyn kaalilaatikkokokeilun jäljiltä. Valkopippuri on ainoa mauste, jota pelkään. Kumina (se ihan perinteinen) on taas sämpylöissä ihan lyömätön mauste, ja sitä menee säkkitolkulla.

Kaikenlaista muutakin nuo kaapit pullistelevat, vaan en jaksa kävellä keittiöön asti katsomaan. Pointti tässä jorinassa kuitenkin on se, että kun tuhlaa rahaa hyvään maustevarastoon, voi tsekata uuden reseptin ja todeta, että kaupasta tarvitaan vain muutama asia, koska kaikkea muuta löytyykin kotoa. Erityisesti silloin, jos joutuu elämään taloudellisesti tarkasti, maustekaappi pelastaa monesta pulasta. Kertainvestointina mausteet ovat hintava hankinta, mutta maksavat kyllä itsensä takaisin etenkin elämän laadussa. Ja jos perinteisten ja etnisempien mausteiden lisäksi keittiöstä löytyy perunoita, porkkanoita, sipulia, valkosipulia ja inkivääriä sekä papuja ja linssejä (jos niitä sietää), voi tehdä jo vaikka mitä. Peruna- ja kikhernecurry sekä linssikeitto ovat monesti pelastaneet liian leveästi eläneen uusmediaduunarin....

Monesti ihmiset säikähtävät pitkää maustelistaa reseptissä koska luulevat, että kyse on monimutkaisesta ruoasta. Mutta jos katsoo vaikkapa tuon aiemman postaukseni varsinaista ohjetta, kyseessä on hyvin yksinkertainen resepti: silppua, mittaa mausteet, paista, heitä nesteet mukaan, hauduta. Ja lopputulos on parhaimmillaan loistava ja edullinenkin, ja mikä parasta, saa syödä mitä haluaa ja vaikuttaa siihen mitä syö. Sen sijaan, että vetäisi niitä lähikaupan eineksiä, joista saatu makunautinto on valitettavan usein lähellä nollaa.

Lounassafkaa I

Meidän väki ottaa useimpina päivinä omat eväät duuniin, usemmastakin syystä. Toimiston lähellä on lähinnä toinen toistaan paskempia lounaspaikkoja. Toisaalta pelkillä Alepan eväillä ei kovin kauan pysy motivaatio yllä. Lisäksi emännän päähän sattuu maksaa 7,5e paskasta lounaasta, etenkin kun en ota lounareita vaan maksan ulkona syömiset omasta pussista (juu, tiedän että se olisi taloudellisesti kannattavaa ottaa lounarit, mutta en vaan jaksa). Ja kun on omat eväät, voi syödä silloin kun huvittaa.

Sunnuntait ovatkin usein ns. powerkokkailupäiviä, jolloin tehdään paria ruokaa valmiiksi. Osa syödään alkuviikosta, osa pakastetaan. Tänään kuitenkin emäntä ja koira nukkuivat kevyet useiden tuntien iltapäiväunet metsäkeikan ja ihmisten taideretken jälkeen, ja isäntä sääti, joten kokkasimme vain huomisen lounaan.

Banaanicurry (resepti tuoreimmasta Voima-lehdestä)

2 rkl kookosrasvaa tai ruokaöljyä
1 tl kokonaista jeeraa l. juustokuminaa
inkivääriä, 10 sentin pala raastettuna
4 valkosipulinkynttä raastettuna
1–2 tl suolaa
1/2 kiloa kellanvihreitä banaaneja paloina
keltainen sipuli, hienonnettuna
1 tl kurkumaa
1 tl jauhettua fenkolia
1 tl karkeaksi jauhettua kanelia
3–4 kokonaista kardemummaa
10 currylehteä
purkki kookosmaitoa

Lämmitä öljy paistinpannussa ja lisää juustokuminan siemenet, hienoksi silputtu sipuli ja hienonna inkivääri ja valkosipuli suoraan paistinpannuun, lisää suolabanaanin palat, fenkoli, kaneli ja kardemumma. Paista 5 minuuttia ja lisää kurkuma. Kaada joukkoon purkillinen kookosmaitoa ja lisää vielä suolaa maun mukaan. Keitä 15 minuuttia. Jos kastike on liian sakeaa, voidaan lisätä kookosmaitoa.

Kokonaista jeeraa meillä ei ollut, joten käytin saman verran jauhettua. Reseptissä erityistä ihastusta herätti sana "suolabanaani": käytimme ihan tavallisia banskuja, vaikka keittobanaanejakin olisi kaupasta löytynyt, koska emme ihan tarkkaan tienneet mitä olisi pitänyt ostaa.

Muutoin tämä oli meille ns. store cupboard -ruoka, eli kaikki muu paitsi banaanit ja currynlehdet löytyivät kaapista. Mietin, että sekaan olisi voinut heittää esim. kikherneitä tai broileria, mutten jaksanut avata kikhernepurkkia (ilmeisesti kanonisoitu kuvataide uuvuttaa liikaa). Käytettyäni koiran iltapissalla totesin, että ainakin kun siirtyy ulkoa sisään asuntoon tuoksu on hyvä: huomenna sitten selviää, siirtyykö tämä ns. vakikokkausten listalle.

--

Edit: ruoka oli maistuvaa mutta meidän makuun liian makeaa (tiätty, kun siinä oli niin paljon banaania). Ensi kerralla ajattelimme kokeilla samaa mutta kanaversiona (kun molemmat kanasta pitävät niin). Mutta kokeilemisen arvoista kyllä, tuon banaanimäärän kaveriksikin voisi varmaan heittää kanaa tms. --> ruokaa tulisi kerralla enemmän ;-)

Hyvää syntymäpäivää, sis!

Meillä leivottiin tänään kakkua, koska eräällä perheeseen kuuluvalla ihanalla naisella on syntymäpäivä. Ole hyvä:



Suklaakakku

6 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
350 g tummaa suklaata
125 g voita tai margariinia

Vatkaa keltuaiset ja sokeri. Lisää vehnäjauhot. Sulata kattilassa rasva, sulata suklaa sekaan. Lisää tipoittain 1-2 rkl vettä. Lisää seos taikinaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita 1/3 vaahdosta taikinaan, lisää loput varovasti nostellen.

Paista 225 C 20 min.

Tänään oli toinen kerta, kun leivoin suklaakakkua tällä ohjeella. Ensimmäisellä kerralla paistoaika riitti, tänään tais olla väärä kuun vaihe tai jotakin, koska kakku ei tahtonut kypsyä ollenkaan. Aikaa tais mennä tuplaten, ennenkuin se oli valmis. Kakun on tarkoitus olla keskeltä pehmeä, lähestulkoon valuva uunista otettaessa. Paras keino kokeilla kypsyyttä on heilutella vuokaa varovasti. Jos koko kakku hyllyy, jatka paistamista..

Maistuu sellaisenaankin (esikoista oksettaa, kun söi liikaa..), mutta seuraksi käy kermavaahto tai vaniljajäätelö tai marjat tai hedelmät. Koska meillä sattui olemaan avattu persikkapurkki, joka piti syödä tyhjäksi, kakkua syötiin tänään niiden kera.

Pippurista kanaa

Paistele hunajamarinoituja kanasuikaleita. Kaada sekaan purkki kermaa ja lisää rasiallinen pippurituorejuustoa. Pilko sekaan persikkaa. (Lapset ei halunneet, joten lisäsin vasta omaan annokseeni.) Anna kiehua hiljalleen sen aikaa, kun keität pastan.

Pippurisempi versio syntyy Mustapekka-juustosta. Kun ei sitä sattunut Siwan hyllystä löytymään, vaihdoin toiseen pippurijuustoon. Tuorejuusto on miedonpana varmempi versio lasten kans. Alkuperäisen ohjeen antaja vuosien takaa neuvoi rapsuttamaan Mustapekasta liiat pippurit pois. Hmm. Miksi ostaa liian pippurista juustoa jos ei tykkää?

Birthday Donkey to Me*

Juhlistin syntymäpäivääni leipomalla kakun. En kuitenkaan mitä tahansa kakkua, vaan edesmenneen varaäidin eli naapurin Mervin reseptiin perustuvan porkkanakakun. Mervi oli hyvä ja ainutlaatuinen nainen.

Porkkanapiirakka

1 1/2 dl sokeria
4 munaa
1 1/2 dl fariinisokeria
6 dl porkkanaraastetta
2 dl ruokaöljyä
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl ruokasoodaa

Kuori ja raasta tarpeeksi porkkanoita (kokemus opettaa, loput voi syödä kakun kypsymistä odotellessa). Vatkaa munat ja sokerit sekaisin hyvin, lisää porkkanaraaste ja öljy. Lopuksi kääntele mukaan kuivat aineet. Paista 200C n. 15-20 min (tämä paistoaika koskee siis aika ohutta piirakkaa; jos kaadat saman taikinan pienempään vuokaan, paistoaika ainakin meidän uunilla suunnilleen tuplaantuu - kokeile tikulla).

Kuorrutus:

50 g margariinia
150 g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g maustamatonta sulatejuustoa (tai Philadelphia-tyyppistä tuorejuustoa)
(tarvittaessa kermaa)

Sekoita aineet huolella (tomusokerista tuppaa jäädä kokkareita) ja notkista tarvittaessa kermalla. Levitä jäähtyneen piirakan päälle.

Koska meillä pidetään hyvin ohuesta kuorrutuksesta, modasin vähän: desi tomusokeria ja 100 g tuorejuustoa (eikä siis mitään muuta) riittää hyvin meidän tarpeisiin. Lisäksi heitin taikinaan desin verran ja piirakan päälle hieman mantelirouhetta. Kanelin korvasin piparimausteella, kun sattui pussi käteen.

* Eräs pieni brittityttö sekoitti kerran kaksi laulua (Happy birthday ja Little Donkey) ja lauloi "Birthday donkey to me..." Terveisiä Amandalle :-D

HP! HP!*

Tyttäret on bussissa matkalla Tampereelle katsomaan Tappara-HPK-matsia. Voi jospa saisin olla mukana.. No kun en niin "voih!, meidän äiti tekee eväitä :D"

Kolmioleivät

Sekoita keskenään tonnikalaa, raejuustoa, keitettyjä kananmunia ja majoneesia. Levitä tahnaa paahtoleivälle (mieluusti isolle), päälle herkkukurkkuviipaleita, toinen leipäviipale, tahnaa, viipaloitua tomaattia ja kanneksi leipää. Laita päälle paino. Kun leipä on tiivistynyt, leikkaa terävällä veitsellä reunat pois ja leipä kolmioiksi.

Jos otat leivät evääksi, kääri jokainen erikseen Elmu-kelmuun. Seuraksi sopii mainiosti esim. suklaapatukka ja pullo limua.

Mun lapset ei syö herkkukurkkua. Eikä etenkään tomaattia. Matkan varrelta sain puhelun: "Oli aivan älyhyviä leipiä!" Harkitsenkin nyt, että seuraavan kerran teen ne ruisleivästä ja täytteeseen lisään hernekeittoa. (Sukuun kuulumittomille tiedoksi: tomaatin lisäksi inhokki-TOP-kolmosessa.)

*Perhe asui Hämeenlinnassa teinin syntyessä. Neiti oli vain muutaman kuukauden ikäinen, kun "näki" ensimmäisen pelin jäähallissa. Siitä lähtien on ollut Kerhon fanaattinen fani. Puhumaan opittuaan huusi innolla muiden mukana: HP,HP.. Meni varmaan pari vuotta, ennenkuin suostui uskomaan, että siihen kuuluu myös K.

K niinkuin Kummila? Pohjanmaan mumma innostui myös seuraamaan jääkiekkoa meidän perheen mukana. Innostuksen alkuaikoina tuli tv:stä HPK:n peli. Mumma leipoi ja kävi vain kurkistelemassa peliä keittiöstä. Jossakin vaiheessa alkoi ihmetellä (kysyi sitä jopa puhelimessa!), että mitenköhän monta Kummilan veljestä joukkueessa oikein pelaa?
Tänä vuonna joukkueessa pelaa mm. veljekset Sunny-Trading.



Kerho hävis. P*ska.

Keväthepuli

"Naiset ovat kummallisia keväällä. Ne vaan istuu ja tuijottaa ikkunasta ulos. Se on keväthepulia." Esa Nevanranta, 5. lk. 1982. Kirjasta Olen ollut vähän villi (Lainaus on tuoreimmasta Pirkka-lehdestä.)

Jepjep. Kyllä poika vielä oppii. Hepulilla ei oo mitään tekemistä "vaan istumisen ja tuijottamisen" kanssa. Jos naiset istuu ja tuijottaa keväällä ikkunaa, siitä ei katsota ulos, vaan mietitään kuumeisesti, miten 20 asteen pakkasessa vois helpoiten pestä lasten ja kissan tassujen jäljet pois.

Otsikko olis voinut olla myös: Onni on (osa 2) sulatettu pakastin.

Mustikkapiirakka

Sekoita 4 munaa ja 3 dl sokeria. Ei tarvitse vatkata, tässä taikinassa puuhaarukka käy hyvin alusta loppuun. Lisää 2 dl maitoa ja 200 g sulatettua margariinia. Sekoita keskenään 6 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl graham- + 4 dl vehnä-) , 4 tl leivinjauhetta ja 2 tl vanilliinisokeria. Lisää seos taikinaan.

Levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele päälle pari litraa (vähempikin riittää, mutta enempi on parempi) mustikoita. Jos haluat, että mustikat suurinpiirtein pysyy pinnalla, sekoita niihin 2-3 rkl perunajauhoja. Makuun se ei vaikuta, eli mä jätän väliin.

Paista 200 C n. 25 min.

Puolittamalla pohjan saat pyöreän piirakkavuoan verran taikinaa. Mustikat voi korvata muilla marjoilla tai omppuviipaleilla. Omppujen päälle kannattaa ripotella sokeria ja kanelia.

Pinaattia kanakeittoon

Eilen askartelin iltalämpimiksi kanakeittoa ihmisille. Piti syödä leivän lisäksi muutakin, ettei tule nälkä kesken Depeche Moden keikan. Depparit kun ovat yksi emännän all-time-top-3 -bändeistä...

(Varoituksen sananen Janssulle: vaalea lemmikki näyttää hassulta, jos sen turkissa on keväänvihreää pinaattia.... ;)

Keiton pohjana oli Tiina-syssen hyvä kanakeitto-ohje:

Tiinan kanakeitto

litra vettä
2 kanaliemikuutiota
2-3 porkkanat kuutioina tai raasteena
paketti kanasuikaleita
purjo suikaleina
pussi suikalevihanneksia (tai parsaa/kukkakaalia)
currya maun mukaan
2rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
2 dl ruoka(kermaa)

Raasta tai kuutioi porkkana. Kiehauta vesi, lisää liemikuutiot. Lisää porkkana ja keitä sitä hetken aikaa. Paista kanasuikaleet. Lisää purjo ja suikalevihannekset sekä paistettu kana kattilaan. Mausta currylla. Sekoita vehnäjauhot maidon joukkoon ja lisää keittoon, anna saeta hetki ja keitä noin kymmenen minuuttia. Lopuksi lisää kerma. Maista mausteet ja nam.

Tällä kertaa modasin ohjetta sen verran, että korvasin porkkanan pussilla pakastettua pinaattia ja kasvissuikaleet pussilla peruna-sipuli -sekoitusta (emme olleet porkkanatuulella). Suikaleiden sijaan leikkelin kolme rintafilettä sopivina paloina keiton joukkoon. Lisäksi maustoin soppaa vielä chilijauheella, mustapippurilla ja kolmella pulskalla valkosipulinkynnellä, jotka silputtiin hienoksi. Pinaatista keittoon tuli ihan mahtava vihreä sävy!

Onni on siisti keittiö

Kun viettää viikonlopun lasten kanssa uiden tai soffalla tv:n ääressä lojuen ja samalla syöpötellen, keittiössä on maanantaina uskomaton kaaos. Mm. syötyä: uunivuoka, johon toisessa kattilassa keitettiin riisiä ja toisessa tehtiin soosia, välipalaksi paistettuja kananmunia, iltapalaksi toisena iltana lämpösiä leipiä ja toisena piirakkaa, johon taikina sekotellaan yhdessä ja täyte toisessa kipossa.. Joka ikinen taso oli aamulla täynnä tiskiä. Jokaisella meistä on omat neuroosinsa, jonkun omistani olin tänään valmis vaihtamaan sen kaverin kans, joka tiskaa jokaikisen kipon ja kupin samantien. Toisaalta se kaveri ei pääse tuntemaan sitä tyydytystä, jonka koin, kun parin tunnin urakoinnin jälkeen keittiö oli siisti.



Salamipiiras

Pohja

125 g sulatettua rasvaa
1 dl juustoraastetta
3 dl vehnäjauhoja

Täyte

2 prk ranskankermaa
1 muna
100-150 g salaminsuikaleita
2 dl juustoraastetta
pippuria

Päälle tomaatinviipaleita

Paista pohjaa 225 C n. 10 min. Kaada täyte päälle ja jatka paistamista n. 1/2 h.

Vegetaristi

.. on intiaanien kieltä ja tarkoittaa kehnoa metsästäjää.

Periaattesta autottomana ihmisenä lainaan isän autoa esim. kun pitää päästä lasten kans kylpylään lähikaupunkiin. Autoa palauttessani sain syödäkseni loistavaa soppaa. Kiitos äiti!(Viikonlopunna opittua: Jos lähdet kylpylään niin isojen lasten ja niitten kavereitten kans, että kaikki osaa uida keskenään, ota mukaan oma kaveri. Muuten leikit yksin ja sulla on tylsää.)

Tattisoppa

Paistele kattilassa rasvassa pari silputtua sipulia ja ison purkin verran herkkusieniä. Äitin sopassa sienet oli itse poimittuja pakastettuja tatteja, mutta kuulemma voi käyttää myös purkki- tai tuoreita herkkusieniä, määrä n. se iso purkki.. Kun sienet ja sipuli on kuullottuneet, ripottele sekaan n. 2 rkl vehnäjauhoja. Lisää 1 l vettä ja pari (kasvis-/)kanaliemikuutiota, puoli pakettia Koskenlaskijaa (sitä perinteistä) ja 2 dl kuohukermaa. Mausteiksi ei mitään. Ei edes suolaa, tarpeeksi tulee kuutioista ja juustosta.

Koskenlaskijan voi vaihtaa halutessaan vaihtaa esim. aura- tai mielensä mukaiseksi tuorejuustoksi. Enpä taida, niin hyvää alkuperäinen oli.

Äiti: "Mitä tänään koulussa opit?"
Teini: "Köksäntunnilla tehtiin kamalia kasvispihvejä. Miten sellasen asian nimi voi olla pihvi, jossa ei oo lihaa??"

Mestarivarkaan herkkuruoka

Sekä omistajat että koira pitävät pestoperunoista, etenkin uunilohen kanssa. Koiran mielestä ruoka on erityisen hyvää, kun sen löytää keittiön tasolta muovirasiassa omistajien poistuttua töihin. Rasia lattialle, kansi nätisti irti (vain amatöörit pureskelevat kannen paloiksi) ja kaksi minuuttia myöhemmin kippo on nuoltu puhtaaksi. Mestarivaras iski jälleen!

Uunilohi

foliopala
n. 1/2 kg lohifileen palanen
pari rkl oliiviöljyä
suolaa
sitruunamehua
silputtua valkosipulia
tilliä, mustapippuria, basilikaa ja muuta mikä maistuu

Lätkäise lohi foliopalalle nahkapuoli alaspäin. Hiero öljy ja suola sen pintaan, kaada perään sitruunamehu ja lopuksi ripottele valkosipuli ja mausteet päälle. Paista n. 200C kunnes lohi on vaaleanpunaista (n. 1/2h - 40 min).

Pestopotut

keitettyjä perunoita
sipulia
valkosipulia
voita tai muuta rasvaa
mustapippuria
pestoa

Viipaloi keitetyt perunat ja sipuli, murskaa valkosipuli. Paista potut ja sipulit mukavan rapeiksi, mausta mustapippurilla. Lopuksi heitä joukkoon reilusti pestoa ja sekoita hyvin.

Ensi kerralla mestarivaras kertoo, mitä herkkuja voidaankaan tehdä varastetuista banaaneista, pilkkijöiden jäälle unohtamista pikkukaloista sekä hangesta löytyvistä lihiksen ja nakin paloista.

Atk on kivaa, kun se toimii

Bloggaaminen on helppoa. Kaikkihan sitä tekee. Sisällön kans ehkä joutuu joskus painimaan, mutta ulkonäön muokkaaminen nyt on pala kakkua? Muutaman työyön (opetapa sana skotille tai muille ulkomaalaisille ystävilles) hiustenrepimisen ja tämäniltaisen puolentoista tunnin puhelun jälkeen voin vain sanoa: Kiitos, sis!

Sitä soppaa:

Inkiväärillä maustettu bataatti-appelsiinikeitto

sipuli
pari bataattia
4 jauhoista perunaa
n. litra vettä
2 kasvisliemikuutiota

Kuori ja lohko kasvikset. Keitä kypsäksi kasvisliemessä. Surauta soseeksi sauvasekoittimella. Lisää:

1-2 cm pala inkivääriä raastettuna
n. 1/2 l appelsiinimehua
suolaa, mustapippuria

Koristele tai mausta tuoreella basilikalla.

Keitto toimii loistavasti äitille laihdutus- ja/tai kevätsiivousinnostajana keittiön pöydän ääressä, kun maaliskuun alun aurinko paistaa ikkunasta läpi kissankäpälien ja lasten kädenjälkien suoraan kaikille muruisille tasoille. Sen voi myös pakata mukaan evääksi. Tää äiti ainakin valitsee viimeksi mainitun, eli pakkaa soppaa termariin ja lähtee ulos aurinkoon ruskettamaan naamaansa.

Paremmin kuin hyvin kyytipojaksi sopii Pastanjauhajilta silmiin sattunut retkieväsohje. Siis muffinsit maustettuna valko- ja muulla sipulilla, yrteillä, tomaatilla.. Pastanjauhajiin törmäsin surffaillessani. En edes ihmettele, että ensimmäinen suuhunsopiva ohje johtaa suoraan sylttytehtaalle. Toisaalta, tuhansien ruokakeskustelutuntien aikana vielä tähän mennessä sylttyä ei oo edes mainittu. Palattakoon siis muffinseihin.

Välimerelliset muffinssit

125 g margariinia
2 munaa
1/2 tl suolaa
1 prk kevytkermaviiliä
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
paljon silputtua valkosipulia
n. 10 cm pala purjoa
50 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1 rkl basilikaa
1 rkl oreganoa
1/2 rkl rosmariinia
vajaa desi juustoraastetta

Paista valkosipuli ja purjosilppu öljytilkassa. Sulata margariini ja anna jäähtyä. Vatkaa joukkoon kananmunat, suola ja kevytkermaviili. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe ja lisää ne taikinaan puuhaarukalla varovasti sekoittaen. Lisää lopuksi huolellisesti valutetut, hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit, sipulit ja mausteet sekä juustoraaste.

Voitele 12-vuokainen muffinipelti tai jaa isot, paperiset muffinivuoat uunipellille. Kaada taikina vuokiin. (Ohjeesta tulee 8 isoa tai 12 pientä muffinia.) Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Yllä alkuperäinen ohje. Sen verran modattiin paolan kanssa, että rasvan määrän voi huoletta puolettaa. Kevyempi versio on jopa parempi, pääsee vähemmällä sormien nuolemisella. Pätkän purjoa, josta lapset ei tykkää, vaihdoin yhteen punasipuliin.Painota sanaa vatkaa. Molemmat meistä käyttää leivinjauhetta rennolla ranteella, mutta munien vatkaaminen tekee muffinsseista vielä kuohkeampia.

Samaisen puhelun aikana, jossa muokattiin blogia, varioitiin myös muffinsseja lisää. Välimerellisesti sekaan voi myös silputa oliiveja ja juustoraasteen korvata fetalla tai homejuustolla. Sain myös vastauksen kysymykseen "paljonko on paljon?" Paljon on ainakin yks ykskyntinen valkosipuli tai sitten 6 pulleaa kynttä. Oman kokeilun tein viimeksi mainitulla. Paljon vois olla vieläkin enemmän..

Itse jatkoin ohjeen muokkaamista sen verran, että sekoitin kaikki muut aineet ennen jauho-leivinjauhe-seoksen lisäämistä. Tällä työjärjestyksellä voi ilahduttaa perheen herkkuaamupalalla: silppua ja paistele ja sekoittele illalla valmiiksi jääkaappiin, heitä aamulla jauhot sekaan ja vartin päästä ne pussaa sun varpaita! Jos nyt sitä satut aamulla haluta..