Jorinaa maustekaapin varustuksesta ja muustakin

Aiemmin postasin Pastanjauhantaan etnokaupoista. Koska olen taloudellinen pikkumartta (kyllä, olin aikoinani kotikaupunkini nuorin Martta liityttäni seuraan 19-vuotiaana... ;), nyppii kovasti maksaa markettien kiskurihintoja sellaisista mausteista, jotka jossain muualla päin maailmaa ovat halpoja kuin suola tai jauhettu tilli. Onneksi on etnokauppoja, joissa mausteet ovat pöyristyttävän halpoja verrattuna suurten maustefirmojen vastaaviin tuotteisiin. Erityisesti ilahduttaa se, että koska meillä kokataan paljon, mausteet myös myydään isommissa pusseissa - muuten meillä saisi koko ajan olla hakemassa uutta mauste-erää.

Niinpä kaapista löytyy aina perusvarustus, jolla voi kokata yhtä sun toista maistuvaa. Useimmat reseptit alkavat sanoilla "silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri", ja näitä on kaapissa aina - jos ei ole, emäntä on pahasti sairas. Thai-currytahnoja löytyy punaseina, vihreänä ja keltaisena, intialaisista taas mietoa keltaista ja useampiakin Patak'sin valmistahnoja. Tavallista ja makeaa soijaa, kookosmaitoa, mantelijauhetta, kalakastiketta, teriyaki- ja hoisinkastiketta, fariinisokeria, tamarindia ja makeaa chilikastiketta sekä tomaattipyrettä ja paseerattua tomaattia tarvitaan myös usein.

Mutta hauskinta on oikeastaan ostaa kuivia mausteita, ja niitä tuleekin shopattua myös silloin, kun ei varsinaisesti tarvitse mitään... Eli kaapissa on jauhettuna jeeraa, korianteria, kurkumaa, kanelia ja kardemummaa, neilikkaa, curryjauhetta, garam masalaa ja muutamaa vahvuutta chiliä. Kokonaisina taas löytyy tähtianista, neilikoita, kardemumman siemenkotia, sinapinsiemeniä, fenkolinsiemeniä, sarviapilaa (fenugreek), currynlehtiä (uutena tulokkaana), laakerin- ja kaffirlimetinlehtiä, mustia sinapinsiemeniä ja korianteria. Myös kaikki perinteisemmät pulla- ja ruokamausteet löytyvät anista ja sahramia lukuunottamatta - monesti "etninen" ruoka kaipaa jotain "perisuomalaista" maustetta, esimerkiksi kanelia tai tilliä (jota olen käyttänyt mm. afrikkalaiseen lihapataan...)

Ai niin: valkopippuria tässä taloudessa ei ole eräänkin nuorempana tehdyn kaalilaatikkokokeilun jäljiltä. Valkopippuri on ainoa mauste, jota pelkään. Kumina (se ihan perinteinen) on taas sämpylöissä ihan lyömätön mauste, ja sitä menee säkkitolkulla.

Kaikenlaista muutakin nuo kaapit pullistelevat, vaan en jaksa kävellä keittiöön asti katsomaan. Pointti tässä jorinassa kuitenkin on se, että kun tuhlaa rahaa hyvään maustevarastoon, voi tsekata uuden reseptin ja todeta, että kaupasta tarvitaan vain muutama asia, koska kaikkea muuta löytyykin kotoa. Erityisesti silloin, jos joutuu elämään taloudellisesti tarkasti, maustekaappi pelastaa monesta pulasta. Kertainvestointina mausteet ovat hintava hankinta, mutta maksavat kyllä itsensä takaisin etenkin elämän laadussa. Ja jos perinteisten ja etnisempien mausteiden lisäksi keittiöstä löytyy perunoita, porkkanoita, sipulia, valkosipulia ja inkivääriä sekä papuja ja linssejä (jos niitä sietää), voi tehdä jo vaikka mitä. Peruna- ja kikhernecurry sekä linssikeitto ovat monesti pelastaneet liian leveästi eläneen uusmediaduunarin....

Monesti ihmiset säikähtävät pitkää maustelistaa reseptissä koska luulevat, että kyse on monimutkaisesta ruoasta. Mutta jos katsoo vaikkapa tuon aiemman postaukseni varsinaista ohjetta, kyseessä on hyvin yksinkertainen resepti: silppua, mittaa mausteet, paista, heitä nesteet mukaan, hauduta. Ja lopputulos on parhaimmillaan loistava ja edullinenkin, ja mikä parasta, saa syödä mitä haluaa ja vaikuttaa siihen mitä syö. Sen sijaan, että vetäisi niitä lähikaupan eineksiä, joista saatu makunautinto on valitettavan usein lähellä nollaa.