Jatkoa edelliseen: Päästä äiti irti
Kerroin puhelimessa kaalilaatikon ohjetta kysyessäni, että me ruokablogataan ja että Tintti, jota tänne vielä odotellaan, puhelimessa mm. intoili, että äitikin pitäis opettaa kirjottamaan tänne tai ainakin jonkun pitäis laittaa ylös sen ihanat lapsuuden perinneruoat. Äiti itse ilahtui viimesimmästä vaihtoehdosta niin, että selitti pyytämättä pari looraa lisää. Lisääkin ohjeita on luvassa helposti, kun vaan joku hoksaa kysyä.
Maksalaatikko
Keitä riisipuuro n. litrasta maitoa ja 1 1/2 dl riisiä. (Sulata kattilan pohjalla rasvaa, lisää lasillinen vettä ja siihen riisit ja lisäile maito pikkuhiljaa, niin ei pala pohjaan niin helposti.) Lisää 250 g possunmaksaa (äiti on joskus hienostellut ja kokeillut naudanmaksasta, maikkoo maistettuaan on sanonut, että pliisua), 1 sipuli silputtuna ja kuullotettuna, vajaa desi siirappia, 1 muna ja 1-2 tl suolaa. Maista. Yök! sanoin mä, mutta "ennenvanhaa anemiaa hoidettiin raa'alla maksalla", eli maista vaan. Lisää suolaa tai siirappia tarpeen mukaan. Jos seos on liian kiinteää (pitäis olla löysempää kuin valmis riisipuuro) tai maistuu kitkerältä, lisää 1/2 dl maitoa. Paista 175 C n. tunti.
Porkkanalaatikko
Keitä samanlainen puuro kuin maksalaatikkoon. Keitä 1/2 kg porkkanoita kypsiksi ja soseuta. Lisää survos puuroon, samaten 1 muna, 2 rkl sokeria, 1-2 tl suolaa ja 1/4 tl muskottipähkinää.
Laita seos vuokaan/iin. Painele pinnalle lusikalla koloja, ripottele päälle korppujauhoja ja lopuksi voinokareita. Paista 175 C vajaa tunti.
Jollakulla muullakin kuin mulla tässä perheessä on joulustressi/-fiilis tän lumisateen jatkuessa aina vaan. :D Ennen sitä on tosin tulossa toisetkin juhlat. Esikoisen lakkia juhlitaan 3.6. mummolassa. Joka täten kutsuna ilmoitettakoon.. Tarjolla on ainakin hirvikäristystä, muusia ja porkkanalaatikkoa. Yhtä yo:n suurinta herkkua. (Motto: "keitettyä porkkanaa en ainakaan syö" pitäis varmaan muuttaa muotoon "paitsi jos se on paistettukin".)
Nyt lasten kans katsomaan Sillä silmällällää.
2 Comments:
Tein äitin kaa maksalaatikkoa viime jouluna ja kysyin, että mistä sen sitte tietää onko siinä tarpeeksi suolaa ynnä muuta kun se on vielä semmosta raakaamaksaajapuuroa -mössöä.
"Maistamalla. Sitte siitä tuloo hyvää ku se raaka mössökin on nii hyvää, että sitä teksi mieli syödä ja syödä" vastas äiti. Ajatus oksetti mutta pakko oli maistaa että oppii, ja se oli hyvää. Kun lopettaa sen raa-an maksan ajattelemisen niin se mössö maistuu yllättävän hyvälle.
Ja mikä parasta, kertomalla että on syöny raakaa maksaa saa kaverit järkyttymään TOTAALISESTI. ha!
Raakaa maksaa suklaakastikkeessa! Se tais olla sun voittaja, kun Hong Kongissa keksittiin mahdollisimman oksettavia ruokia. (Mä muistelen ehdottaneeni kermakakkua, jonka täytteenä on raakaa lihapullataikinaa...)
Post a Comment
<< Home