Äitien kummalliset kysymykset

Äiti eilen puhelimessa: "Tein kaalilaatikkoa. Syötkö jos joku tuo sulle?" Se tietää, että tää kuuluu niihin ruokiin, joita lakkaan syömästä vasta sitten, kun se loppuu. Monet kerrat on istuttu perheen kans ruokapöydässä ja kun muut on poistuneet, mä jään pitämään seuraa sille, joka aloittaa tiskaamisen ja syön kauhallinen kerrallaan vuoan tyhjäksi. Olo on sen jälkeen kuin esikoisella taannoin paapan nötköttikeiton jäljiltä: Neiti 3-v oli päivähoidossa. Oli syönyt vielä kolmannenkin ison lautasellisen ja lähtenyt pöydästä toteamalla "enää en jaksa." Paappa oli jonkun ajan päästä alkanut ihmetellä, missähän likka on, kun ei kuulu mitään. Löysi neidin makkarin sängyltä selällään makoilemasta paita kainaloihin nostettuna silittemästä mahaansa..

Päivän paastottuani söin rasiallisen ja kysyin puhelimessa ohjeen:

Kaalilaatikko

WSOY: Keittotaito. 1962. s. 164 (Häälahja. Harharrillakin kuulemma on sama kirja.)

Silppua kilo kaalia (pienin kaali kaupassa) ja keitä kypsäksi isossa kattilassa vähässä vedessä, jonka maustat 1 tl suolalla tai 1 kanaliemikuutiolla. Kaada keitinvesi talteen. Keitä erikseen 1 dl riisiä, lisää keitinveteen suolaa. Sekoita 3 dl maitoa ja 1/2 dl korppujauhoja ja anna turvota. Lisää seokseen 3-400 g jauhelihaa ja 1-2 rkl jauhelihamaustetta (tai suolaa ja valkopippuria). Sekoita keitetty riisi mukaan. Kippaa seos kaalikattilaan. Maistele mausteet. Jos seos ei ole tarpeeksi löysää (= niinkuin valmis riisipuuro) lisää joko kaalin keitinlientä tai jos on tarpeeksi suolaista, maitoa vähitellen.

Paista 175 C 55 min. Tai vähän enemmän, jos pinta tarvitsee lisää väriä.

Ohjeessa vuoden 1962 keittokirjasta poikkeaa liemikuutio, jauhelihamauste ja 400 g jauhelihaa. Kahta ensimmäistä ei silloin saanut, viimeisimmän saa nykyään lihatiskiltä mutta paljon helpommin ohjeen 300 g:n sijaan lähikaupasta sen valmiin rasiallisen (400 g).