Vapaan viikonlopun kunniaksi kokkaan vain itselleni

Oikeesti: Olin aamuvuorossa ja lapset haki kaupasta iltapäivällä pikaruokaa, ennenkuin lähtivät omille teilleen.

Työmaalla salaattipöytään kuuluu myös Päivän keitto. Ehdottomasti suosituin niistä on kylmäsavulohisellainen. Asiakkaat syö sitä vielä kolmannenkin lautasellisen alkupalaksi ja ähkyy sitten, että "pitikö mun yleensä ollenkaan tilata pääruokaa?" Paikallinen ketjupäällikkö käy syömässa lounaansa meillä ja joka kertaa käskee suosittelemaan etenkin keittoa. Salihenkilökunta "varastaa" kahvimukiin vielä yhden ja vielä yhden kauhallisen pitkin työvuoroa. (Nauttiikohan henkilökunta työmaaruoasta missään muualla niin kuin ravintoloissa ja sairaalassa silloin kun sen kuormasta varastaa mukiin?)

Tiistaina, kun keitto osui kohdalle, mä kysyin kokeilta, miten se tehdään. Siitä lähtien mun on tehnyt pakkomielteenomaisesti mieli kokeilla sitä kotona. Ennen iltavuoroa en jaksa lähteä lähikauppaa pidemmälle ja tällä viikolla ei kylmäsavua oo sattunut hyllyssä olemaan, joten vasta tänään, kun pääsin kauppaan keskustassa töiden jälkeen, sain tarvittavat aineet.

Kylmäsavulohikeitto

Riittää kahdelle. Tai meidän isälle.

150 g kylmäsavulohta
voita
1/2 l vettä
kalaliemikuutio
2 dl kermaa
3 rkl Maizena vaaleaa suurustetta
puoli punttia tuoretta tilliä

Sulata voi kattilan pohjalla. Leikkaa lohi suikaleiksi ja paistele voissa. Paistamisen idea on lähinnä se, että lohi hajoaa. Lisää vesi, kalaliemikuutio, kerma ja suuruste. Keittele. Lisää lopuksi silputtu tilli.

Kokkien ohjeessa ei mainittu suurustetta eikä mitään määriä. "Paistele kalaa, lisää vettä ja kalaliemijauhetta ja kermaa ja tilliä ja siinä se. Voi sinne valkoviiniäkin lurauttaa." Yllä oleva ohje on se, mitä kotona kehittelin. Koska keiton on tarkoitus olla kermaisen sakeaa, olis pitänyt ilmeisesti vaihtaa nesteiden määrät: pari desiä vettä ja puoli litraa kermaa.. Puolen tunninkin keittelyn jälkeen keitto oli aina vaan vetistä, joten lisäsin ensin yhden ja sitten toisen ja kolmannenkin lusikallisen suurusta saadakseni aikaan sopivan sakeuden. Liemikuutiosta olis riittänyt puoliskakin, kala itsessään on niin suolaista. (Taas mä mainitsen kuutiot suolaisuuden yhteydessä niinkuin se olis niiden ainut tarkoitus. Ei oo, mutta vaikuttaa..)

Hyvä tuli. Ens kerralla kokeilen siltikin suhteuttaa nesteet toisin. Ihan vaan periaattesta pitäis päästä samaan lopputulokseen ilman oikopolkua, jonka Maizena niin kiitettävästi suo. Toisaalta keitto ei oo töissä niin kalaisaa kuin nyt tekemäni, ehkä modaamiseksi riittäis se, että lisään myös kermaa puoli litraa. Keittoa vois myös kehittää eteenpäin sillä, että paistelee kalan kans silputun sipulin ja ehkä valkosipuliakin.

Vuorossa kauneudenhoitoa.