Hauki on kala

Vappuna ei syödä pelkkää silliä! (Sitä paitsi silli on aprilliruokaa.)

tomaatteja
nippusipulia
valkosipulinkynsi
rouhittua mustapippuria
pari rkl sitruunamehua

perunoita

sipulia
voita

haukifile / syöjä
mustapippuria
voita

tilliä
voita

Tee ensin salaatti: kuutoi tomaatit, silppua valkosipuli, sekoita kipossa ja leikkele saksilla nippusipulia mukaan. Lopuksi perään mustapippuria ja sitruunamehua. Anna maustua tunti-pari tai enemmänkin.

Kuori potut ja laita kiehumaan. Kuori ja viipaloi sipulit. Paista sipulit voissa pannulla sopiviksi, kippaa kippoon ja laita lautanen päälle, että pysyvät lämpiminä.

Vähän ennen pottujen kypsymistä pippuroi haukifileet toiselta puolelta. Laita pannulle reippaasti voita, heitä hauet pippuroitu puoli alaspäin pannuun ja pippuroi & suolaa ylöspäin oleva puoli. Paista nätiksi.

Kun potut ovat valmiita, annostele kaikille nälkäisille haukifile, pottuja, sipulia ja salaattia. Saksi annosten päälle reilusti tilliä ja vuole potuille vielä pikkaisen voita.

Lopuksi ota annoksesta hätäinen kuva (tuntien ulkoilun jälkeen on nälkä!) ennenkuin ahmit sen:

Ps. tein salaatin jo etukäteen valmiiksi, niin emme joutuneet odottamaan tuntia-paria sen maustumista. Ha, ennakointi kannattaa!

Grillatut herkkusienet

Näin kerrostaloasukkina grillauskausi odottaa vielä avaamistaan. Luultavasti pitkäänkin, on niin työlästä kaivaa grilliä varastosta romujen alta ja jälkeenpäin odotella, että se jäähtyy niin, että sen voi taas tunkea sinne.. Omakotilossa asuessamme sen sijaan grillaamista harrastettiin ahkerasti. Pari ruokalajia oli silloin aina pakollisia: pakettikaupalla makkaraa, niin että riitti nenänsä perässä tontille ilmestyneille naapuruston lapsillekin ja

herkkusienet kera juuston ja pekonin

Poista tuoreista kohtuullisen isoista herkkusienistä jalat. (Silppua ne vaikka salaattiin.) Laita tilalle sulake-, tuore- tai homejuustoa. Mun lemppari on perinteinen Koskenlaskija. Kääräise siivu pekonia jokaisen sienen ympärille. Pienempiin sieniin riittää puolikaskin. Grillaa, kunnes pekoni ruskistuu kunnolla. Helpoimmalla pääset, jos laitat sienet folion päälle. Silloin ei tarvitse niin tarkasti vahtia syttyykö liekkejä, kun pekonista alkaa irrota rasvaa. Herkku onnistuu uunissakin grillivastuksen alla, testattu on.

Pekoniviikon innoittaman haeskelin aiheeseen liittyviä sivuja. Valion sivuilta löytyi mm. pekonibanaani chilikastikkeella, vinkiksi paolalle ;) Osassa ohjeista kyllä kummallisesti neuvotaan paistamaan pekoni voissa.. Pirkan sivuja silmäillesäni huomasin mm. ohjeen sipuli-pekonimuffineihin, joita oon joskus sunnuntaiaamupalaksi leiponutkin. Elleiltä sivuja löytyi 24, niiden selaaminen jääköön johonkin toiseen päivään. Samaten Ruokalasta löytyy sivukaupalla ohjeita. Ensimmäisellä sivulla pekonia on yhdistetty mm. punakaaliin, linsseihin, taateleihin ja hapankaaliin.Finfood ilahduttaa kotikokkeja mm. ohjeilla täytettyihin lanttuihin, muikkupaistiin tai hevosenpaahtopaistiin. Lapset varmaan riemastuis, mutta kuvaapahan hyvin pekonin monia käyttömahdollisuuksia.

Koska itse oon nauttinut tällä viikolla pekoniruokaa lähinnä virtuaalisesti, se ei edelleenkään tuu korvista ulos. Innokkaana leipurina palaan varmaan asiaan niissä merkeissä.

Siikaa saaristolaisittain

Töissä lounaalla tarjotaan päivän keiton lisäksi 2 lämmintä ruokaa. Tänään ne oli härkäpata ja otsikossa mainittu. Seuraavassa ohje hyvin sinnepäin. Kiiru päivä, en ehtinyt kysyä tarkkaa ohjetta, maistella ja hyväksi havaita sen sijaan kyllä:

Lado uunivuokaan vinottain pippurilla (ainaskin, ehkä muullakin) maustettuja siikafileitä niin, että joka fileen päälle tulee pekonisiivu. Paistele kypsäksi. Asteista ja ajoista en niin tiedä, mutta 175 C toimii kaikenlaisille kalaruoille yleensä hyvin. Aika määritellään uuniin kurkkimalla. Kun näyttää kypsältä niin sitä on.

Saaristolaisuuden viimeistelee sipulikastike. Siis reilusti voissa paistetut sipuliviipaleet. Kaada sipulit uunista otetun siikavuoan päälle. Voit viimeistellä tillillä, niinkuin kaikki kalaruoat, tai sitten ei.

Pariloitua maksaa

Sorsanpaistaja näemmästä vähättelee periaatetta "less is more", jos pannari kera pekonin on eh.. Edelleen pysyn kannassani siinä, että pekoni sellaisenaan on parasta pekoniruokaa. Toisaalta, aina voi kantaa kaupasta pari maata viistävää muovipussillista ruokatarvikkeita yhtä ateriaa varten niin, että sekaan lisää pari siivua pekonia ja sanoa sitten, että se on "pekoniruokaa".

Paistele paketillinen silputtua pekonia pehmeäksi, siis ei rapeaksi. Lisää sekaan silppuna sipuli tai pari ja valkosipulia maun mukaan. Anna pehmetä. Kaada päälle purkillinen kermaa ja ripsauta mukaan mustapippuria. Keittele hetken kasaan.

Pariloi maksaviipaleet. Laita tarjolle muusin ja soosin sekä puolukkasoseen ja kapristen kans.

Tää ruokalaji on työpaikan ruokalistalla nimellä "pariloitua naudanmaksaa", hyvin pienellä muiden lisäkkeiden (joista minkä tahansa asiakas voi vaihtaa) mukana mainitaan pekonikastike. Ilman just tuota soosia ei ollenkaan niin hyvää. Samainen kastike toimii kotona sellaisenaan pastan kera. Lapset ei syö maksaa..

Koftalaisen hyvää salaattia

Jotenkin tuli salaattiolo. (Mitä mies tekee, mitä mies tekee?)
Tällaiseen makujen piazzaan päädyin kauppa/koti -yhdistelmällä.
salada:
-jäävuorisalaattia
-punasipula
-pari tomaattia
-puolikas kurkku
-hillosipuloita pari rkl (Joo, joo, joskus niitä vaan pitää laittaa kaikkialle.)
-kolme nuhaista naturellia kalkkunafilettä annospaloiksi pilkottuna (Hah, tulihan tähän lihaakin!)
-lebanese style mix kofta kebab -mausteseosta. (Tarkoitettu jauhelihalle, sisältää mm. juustokumina, kaneli, sinappi, mustapippuri, inkivääri, valkosipula ja neilikka)
-sitruunamehua pari rkl
soosi
-naturell-jugurttia pari dl
-Dijon-sinappia
-hunajaa
-mustapippuria
-cayenne-pippuria

Kalkkunapalat pannulle ja kypsäksi. Mausta kofta-hässäkkämausteella (2-3 tl) + lisää sitruunamehu. Maustele hetken pannulla ja siirrä jäähtymään. Pilko kasvikset jotenkin suuhun mahtuviksi. Sekoita keskenään kaikki kasviksiin viittaava.
Tee soosi: jugurtti, sinappi, hunaja, musta- ja cayenne-pippuri sekaisin ja anna maustua hetkisen.
Joko annostele kasvikset ja kalkkunat kivasti lautaselle ja soosia nätisti päälle, tai sitten harrina kaikki kulhoon sekaisin ja soosi päälle.
Ei tämä ole edes kovin raskasta.
Jälkkäriksi sitten vaikka oikea kebab.

Chirashi-sushia flunssassa

Ajatuksena oli kokata sushia viikonloppuna. No, niin teimmekin, mutta koska flunssa ja pärskiminen vei kaiken halun käyttää aikaa keittiössä, teimme sushimme oikaisten. Sunnuntaina siis tarjolla oli chirashi-sushia eli "sekoitettua sushia".

Resepti on emännän päästä ja pohjautui niihin aineksiin, joita kaapista löytyi ja jotka sillä hetkellä tuntuivat sopivilta. Suuntaa on haettu "Bento Boxes" -kirjasta (joka jäi käteen taannoisella New Yorkin reissulla ja oli sitä ennen ollut jo pidempään kirjatilauslistalla).

Ylipäätään sushin tekoon on niin monta mielipidettä ja kantaa (mm. se, miten riisi tulee huuhdella ja mikä on etikan & sokerin oikea suhde), että todennäköisesti tämäkin ohje on jollain tapaa (ja varmaan ainakin punasipulin osalta) kerettiläinen. Hui hai, hyvää oli!

Sushiriisi (sushi-meshi)*

4 dl sushiriisiä
4 dl vettä
3 rkl riisietikkaa
2 rkl sokeria

Huuhtele riisi huolella siivilässä juoksevan veden alla (niin kauan, että riisin läpi juokseva vesi on kirkasta), valuta. Sekoita riisietikka ja sokeri pienessä kipossa keskenään. Kippaa riisi kattilaan ja kaada vesi päälle, keitä n. 15 min, nosta pois levyltä ja anna hautua kannen alla n. 10 min. Kun riisi on jäähtynyt suunnilleen kädenlämpöiseksi, kaada sekaan riisietikka-sokeriseos ja sekoita se riisiin leikkaavin liikkein (tai muutoin riisi menee ihan tahmeaksi sotkuksi). Jos et aio tehdä sushia heti riisin valmistamisen jälkeen, säilytä riisi huoneenlämmössä - jääkaapissa se kovettuu ikävästi.

* Riisien keittoajat vaihtelevat, tämä ohje on tuon 10 kg:n sushiriisisäkin mukana tullut ohje eikä siis passaa kaikelle riisille. Myös tavallinen puuroriisi käy.

Muut aineet:

pieni punasipuli
pala (ehkä 10 cm) kurkkua
1 1/2 norilevyä
n. 300 g merilohenpala (ilman nahkaa)**
makeaa soijaa

Kuori & halkaise sipuli ja leikkele ohuiksi viipaleiksi, leikkaa kurkku haarukkaan sopiviksi pikkupaloiksi. Leikkele saksilla merilevä elikkäs nori pieniksi suikaleiksi. Viipaloi lohi sellaisiksi etusormen levyisiksi haarukkapaloiksi. Itse tein niin, että kippasin pikkukippoon makeaa soijaa ja pyöräytin lohenpalat siinä ennenkuin sekoitin kaikki aineet riisiin - soijan voi kaataa kyllä suoraan riisinkin joukkoon. Maista vielä soijan määrä (= suolaisuus) ja lisää, jos siltä tuntuu.

**Koska kala syödään raakana, järvikalassa on suurempi loisriski. Siksi siis merikalaa.

Kas tässä:

Pernoota piirakkapohojas ja punakaalilooraa

Blogista vois päätellä, ettei kukaan perheestä oo kokannut pääsiäisen jälkeen. Väärin. Meillä ainakin on. Nakkisoppaa niin iso kattilallinen, että riitti pari päivää. Pastaa ja jauhelihasoosia: paistele paketti jauhelihaa + sipulia ja valkosipulia, kaada sekaan yrttimaustettua tomaattimurskaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada soosi pastan sekaan. "Ihanaa, äiti on tehnyt festariruokaa!" kommentoi Sannu. Tänään pitsaa. Pakko saada kun koko eilisen illan kannoin pitsoja töissä meidän reppuriasiakkaille, joille on viikottain vaihtuva tarjouslista, jolla 5 vaihtoehdon mukana ainut pysyvä on pitsa. Lapset ei panneet ollenkaan pahakseen mun pakkomielettä, päinvastoin :D

Noista ruoista ei paljon kirjoteltavaa irtoa. Sen sijaan kaivelin arkistoistani sen suolaisen piirakkapohjan ohjeen, jossa on mukana perunaa. (Jos tosiaan luulit, että pohjassa on Pernoota, voit lopettaa lukemisen tähän ;) Juteltiin siitä taannoin puhelimessa paolan kans, jolla on epävarma suhde piirakkaleivontaan ja ottaa mielellään vastaan kaikki vinkit siitä, miten tehdä maistuva pohja. Julkisen kirjoittelun lisäksi meidän perhe edelleen puhuu ruoasta myös puhelimessa. Blogi onneksi pienentää puhelinlaskuja. Toisaalta sekin, että ollaan kaikki samassa maassa. Elämäni kalleimmat ruokareseptit sain siihen aikaan, kun paola asui Hongkongissa. Puhelu maksoi 9 mk/min ja pisin puhelu, jonka aikana puhuttiin vain ruoasta, kesti 1,5 h. Hinta siis n. 1600 mk. Jotkut tuhlaa rahansa hömppään, toiset ruokaan.. (Se oli muuten paola, joka maksoi laskun.)

Lohipiiraset

Pohja

125 g huoneenlämmintä voita tai margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(1/2 tl suolaa)
2 kylmää keitettyä perunaa (n. 200 g)
(1 dl silputtua persiljaa)

Täyte

1 pieni purjo tai sipuli
150 g kylmäsavustettua lohta
1 prk (200 g) valkosipulituorejuustoa
2 munaa
1/2 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl sitruunapippuria
(suolaa)

Pinnalle

kapriksia tai oliiveja

Sekoita pehmeä rasva ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. (Pohjataikina käy kaikenlaisille täytteille. Jos teet lohisellaisen, älä lisää suolaa.) Lisää joukkoon raastetut perunat ja halutessasi/jos sattuu olla, persiljasilppu. Anna seistä jääkaapissa sen aikaa, kun teet täytteen.

Halkaise ja huuhdo purjo. Silppua. Tai silppua sipuli. Kuullota ja anna jäähtyä. Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi. Sekoita tuorejuusto, munat, maito, vehnäjauhot ja puserrettu valkosipuli tasaiseksi seokseksi. Lisää lohi- ja sipulisilppu. Mausta.

Jaa taikina kahteen osaan ja leivo tangoiksi. Jaa kumpikin tanko 12 osaan. Laita palat voidellun muffinipellin syvennyksiin. Levitä jauhoisin sormin syvennysten pohjalle ja reunoille. Annostele päälle n. ruokalusikallinen täytettä ja pane päälle koristeet. Paista 200 C n. 20 min. Meidän taloudesta löytyy 2 muffinipeltiä, yhden sellaisen omistaja voi ottaa piiraset varovasti heti lämpiminä irti pelliltä, pestä pellin, jäähdyttää sen kylmällä vedellä, kuivata ja rasvata uudelleen..

Ainut kokeilu tästä ohjeesta on tehty orjallisesti ohjetta noudattaen. Piiraset sekä maistui että näytti niin hyviltä, että voisin tarjota niitä vieraille esim. tulevan kesäkuun 3. päivänä. Ehdottoman hyvää tässä ohjeessa on pohjataikina. Perustaikina piirakoihin on yleensä "rasvaa, jauhoja ja vähän vettä". Lopputulos murenee.. Tämä versio sen sijaan pysyi siististi kasassa jopa muffinssimuodossa. Jos ohjeesta tahtoo tehdä piirakan, ainekset riittää yhteen n. 23 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Paistolämpötila ja -aika lienee äkkiseltään n. samat. Se ken kokeilee, kertokoon tarkemmin.

Arkistoja kollatessani (=kaivelee, etsii..) vastaan tuli toinenkin levitykseen laitettava ohje. Äiti teki työhistoriansa sairaalassa. Monista työpaikan keittiön ruoista, jotka maistui (jo joskus ennen mainitusti) kahvikuppiin varastettuna, seuraava maistui erityisen hyvin. Itse asiassa, ruoka ei edes ollut peräisin sen sairaalan keittiöltä, vaan tuli taloon tehdasvalmiina alumiinivuoissa. Mutta ah! niin hyvää. Meidän äiti jos kuka osaa sen, että lukee paketin kyljessä mainitut ruoka-aineet ja hakee oikeat suhteet. Mistähän me ollaan peritty sekä innostus että taito kokkaamiseen?

Punakaalilaatikko

250 g punakaalisalaattia (kaada liemi pois)
n. 1/2 kaalia, suikaloi ja keitä
2 omenaa raastettuna
2 etikkapunajuurta raastettuna
1 sipuli, silppua ja kuullota
2-3 rkl vehnäjauhoja
2 prk kuohukermaa
3/4 dl siirappia
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl neilikkaa

Sekoita. Paistele 175 C tunti-puolitoista. Sen verran, että näyttää paistuneelta, muttei pala pinnalta. Tää on aivan loistava tarjottava kasvisruokaystäville. Uppoo lihansyöjille lisukkeeksi. Itse kuulun viimeisiin, mutta söisin enemmän kuin mielelläni pääruoaksi pelkästään tätä..

punkkua ja pääsiäislopetuksia

Huudatin kuivaksi pyyhityn lammasläskin pintaa nopeasti pannulla. En mä tiedä oliko siitä mitään riemua.
Lihas kuitenkin heti perään uunivuokaan paistopussissa. Pussin pohjalle laitoin porkkanapaloja ja sipulalohkoja ns. siirtolavasyistä. Liha päälle ja paistomittari paksuimpaan kohtaan. Reikä vielä pussin kulmaan (kuitenkin niin, ettei tihkuvat liemet karkaa). Rehupeti maustoi nestettä ja samalla piti läskin irti hehkuvasta uunivuoasta. Se hyvä.
Epäluulo mittariin ja vähän uuniinkin johti siihen, että valitsin snadin parin tunnin huudatuksen 150C:n maisemista ja sisälämpo häjymittarin mukaan oli jotain 73C. Meni ehkä vähän yli, mutta mehevä se silti oli.
Reilu puoli tuntia foliossa vetäytymistä ja parempiin suihin.

Paistoliemestä jäähdytin rasvan pois, vähän tuunasin vasikkafondilla, suurustin vehnäjauhoilla, puserrus hunajaa ja ripsaus mausteita ja ruokakermaa. Kiehautus/pikku porina ja sehän oli aika siinä.

Valkosipuliperunat ei totellut mua yhtään. Noh, kypsyi ne nekin sitten kovistelun jälkeen.

Loppulammas miestellään pyttipannuksi. Tai lammasrapuperunoksi.

Paistoksia

Täällä haisee kevät! Lähin kokko paistuu n. kilometrin päässä, mutta meidän parvekkeellakin haisee kokolta. Se haju liittyy lapsuudesta lähtien hyvin tiiviisti kevääseen. Muksuna pääsiäisen alusviikot vietettiin tiiviisti kokonrakennuspuuhissa kiertämällä kaikki naapurit keräämässä kaikki mahdollinen poltettava roina, jota naapurit olivat varastoineet kokkoa ajatellen, pois nurkista. Siihen aikaan säännökset oli nykyistä paljon väljempiä, eli esim. käytöstä poistuneet autonrenkaat kelpas mainiosti. Itse asiassa ne oli toivotuinta saalista, koska paloivat pitkään ja savuttivat komeasti. Siihen aikaan kokoille voi suunnistaa savupatsaiden mukaan, nykyään kokon löytääkseen pitää tietää, missä niitä poltetaan. Renkailla sai myös mainiosti tuettua pystyyn kokon keskellä olevan puun, jonka ympärille koko rakennelma kyhättiin. Koska rikokset onneksi vanhenee, tähän liittyen voi jo julkisestikin tunnustaa yhden. Sinä vuonna, kun keskussairaalaa rakennettiin ja tie sinne oli jo valmis, keskipuu varastettiin kaupungin metsästä. Rakennusporukassa oli mukana sen verran myös nuoria miehiä meidän tenavien lisäksi, että ison puunkin kaato onnistui. Puunhakureissulla törmättiin poliiseihinkin, mutta joko eivät huomanneet koko puuta, joka pyöräytettiin ojaan heti, kun joku tajus vastaan ajan auton poliiseiksi, tai sitten vaan kokon rakentamiseen suhtauduttiin ymmärryksellä silläkin suunnalla. Minkähänlaiset korvaukset ison männyn kaatamisesta nykyään sais maksettavakseen, jos kiinni jäis, kun pelkästä joulukuusesta saa maksaa itsensä kipeeksi? Koko homma huipentui lauantai-iltana, kun kokko saatiin tapeltua palamaan. Se kuuluu perinteeseen, ettei se meinaakaan syttyä, ennenkuin joku käy hakemassa bensaa. Oi sitä autuutta, kun yömyöhällä meni nukkumaan naama noessa ja hiukset ja vaatteet savulta haisten!

Ruokapuolella en tänä vuonna oo pääsiäisherkkuihin panostanut. Syyttävä sormi osoittaa sitä siskoa, jonka lähettämät mausteet "puhuu" mulle keittiössä. ;) Tän päivän alkuperäinen suunnitelma oli kokeilla kastitonta currya. Just sitä versiota, jossa soosin sekaan tehdään peruslihapullia. Pojalle pitää välillä tehdä perusruokaa, ettei tyystin kyllästy. Meille sattui vieraita just, kun piti alkaa kokkaamaan ja lätkämatsikin pukkas päälle. Siis oikotielle. Jauhelihan heitin murekkeena uuniin ja mausteita sai sekaansa vain edelliseltä päivältä jäänyt riisi. Ohje löytyi lappuselta paolan Sannulle taannoin lahjaksi antaman aasialaisen keittokirjan välistä.

Maustettu riisi

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta siivilässä. Sulata kattilan pohjalla 25 g voita. Lisää 2 tl kurkumaa, 2 tl jeeraa ja kymmenkunta kardemumman siemenkotaa. Paistele pari minuuttia. Paista riisi maustevoissa.

Voi luoja että oli hyvää! Tää on niitä ruokia, joiden jäljiltä nuollaan kattilakin. Meillä ei tulevaisuudessa tulla riisiä sellaisenaan syömään kuin ehkä riisipuurossa. Jos siinäkään..

punkkua ja pääsiäisvalmisteluja III

Lihaa, hitto, paaston päälle. Lammasta syödään Suomessa joku +-7g tms. / nokka vuodessa. Mepä syömme oman ja jokusen muun kiintiön täyteen su:

-1,5 karitsaa paistina.

Marinafi kaikista ohjeista varastettu ja krapulassa todennettu:
-pullo halpaa, mutta ryhdikästä punkkua
-0,5dl soijaa
-0,5dl punkkuetikkaa
-0,5-1dl rypsöljyä (oviiliöljy on runkkailua tässä, tai ehkä aina...)
-jotenkin desi kokista (vittu oikeaa, ei aspartaamikuraa)
-Valkosipula hakattuna (tai jotakuinkin 10-15 kynttä)
-sopiva sipula silppuna
-rakuunaa, timjamia, rosmariinia, mustapippuraa
-pari tl sinappijauhetta

-Pari pulloa punkkua auki, lähes puteli marinafiin, vispaten sinappijauhe sekaan (paakkupelastus), etikat, kokis, öljy + hakkelukset ja ryytimaa kökkään.
-Pyyhitty / kevyesti villotettu paisti uimaan
-Toinen (ja jokunen muukin) punkku nassuun.
-DVD:ltä Turhapuroja
-välillä lihaksen kääntelyä liemessä
-parin päivän jälkeen marinadi pois lihasta ja pannulla väriä. Sit uuniin ja kypsäksi.

Ehkä pöhäps palaan mitenkuten paistamiseen, jos punkultani ehdin. Siihen on kuitenkin vielä puolitoista vuorokautta.
Note: marinafiuinti tapahtuu jääkaapissa, mutta proammattilaiskovikset pitää settiä jopa huoneenlämmössä sen pari päivää... (juu, juu!) En lähtenyt siihen laumaan, mutta tulevaisuuden extremekokemukset vaativat jugurttimarinafin viljelemistä huoneenlämmössä. Siihen saakka mamikset tekee punkkujääkaappi-konsensusta.
ole mamis, käytä karitsaa ja punkkua.

Paastonaikaa sekä pääsiäisvalmisteluja, osa II

Tuhkakeskiviikosta (laskiaistiistain jälkeinen päivä) alkanut paasto lähestyy loppuaan. Meillä emännän paastonaika* on näkynyt kasvaneena leivonnaisten kulutuksena. Ilmeisesti sokeriannos on saatava jollain tavalla. Tai sitten sitä vain jotenkin helpommin antaa itselleen luvan pullan ja piirakansyöntiin. Dunno.

Tässä kuitenkin Pastanjauhannassa jo lupailemani piirakkaohje, joka tulee tyydyttämään makeanhimoa huomenissa. Voin suositella lämpimästi: jos pidät rahkasta ja omenapiirakasta, todennäköisesti pidät myös tästä piirakasta. Ohje on itse asiassa MTV3:n sivuilta, oma kappaleeni on näemmä printattu 8.4.1999 (paistoin silloin piirakan muistaakseni Fransin luona).

Omena-rahkapiirakka (200C n. 30 min.)

8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl kardemummaa
250 g sulatettua rasvaa tai juoksevaa margariinia
1-2 munaa
2 dl piimää

täyte:

2 tlk maitorahkaa
1 1/2 - 2 dl sokeria
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
1 sitruunan kuori ja mehu
6-10 omenaa

Kuori ja viipaloi omenat (mielestäni ihan normiviipaleet toimivat paremmin kuin ohjeen kuvien viipaleet). Sekoita pohjataikinan kuivat aineet keskenään, lisää rasva. Jaa taikina kahtia. Lisää toiseen osaan muna ja piimä, levitä seos leivinpaperille uunipellille ja tasoita. Sekoita täytteen aineet ja levitä täyte pohjalle. Lado omenaviipaleet täytteen päälle ja lopuksi ripottele omenoiden päälle murumainen taikinaseos.

(Kardemumman ja kanelin olen lisännyt ohjeeseen jälkikäteen, kun jotenkin niitä vain kaipasi.)

* Löyhästi sidoksissa ortodoksiseen Suureen paastoon, joka kestää 40 päivää ja päättyy pääsiäiseen. (Kuten linkin takaa löytyvässä viikon sanassakin todetaan, laskiaistiistain ja pääsiäissunnuntain välinen aika on todellisuudessa 47 päivää - vain arkipäivät lasketaan paastonajaksi.) Emännälle paastonaika kuitenkin on pikemminkin henkilökohtainen henkinen kilvoittelu eikä siis noudata ortodoksien paastoa muutoin kuin tuon paaston keston suhteen. Tiesitkö muuten, että Palmusunnuntaita eli siis viime viikon sunnuntaita edeltävä lauantai on ortodoksisessa perinteessä nimeltään Lasaruksen lauantai? Ja huominen lauantai puolestaan on ev. lut. perinteessä nimeltään Hiljainen lauantai, ortodokseilla Suuri lauantai. Ortodoksisessa perinteessä tämä viikko on nimeltään Suuri viikko ja ev. lut. perinteessä taas Hiljainen viikko tai Piinaviikko. (Ja kas, taas voi loistaa kryptisten faktojen tiedoillaan tarvittaessa.)

Kormaa ja Korjaamoa

Nyt on päästetty ensimmäisestä purkista Henki ulos! Etukäteen siskon takuuvarmaksi mainostama osoittautui olemaan sitä. Maikkookin "sattui" ruokapöytään. Itse oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että tuli nenänsä perässä meille, kun soitti ovikelloa justheti, kun olin huikannut tytöt syömään. Justuskin, joka on hivenen ennakkoluuloinen mun kokeilujen suhteen nykyään, tykkäs kovasti. (Soitin kavereillaan olevalle pojalle, että syömään vartin päästä. "Mitä ruokaa? Ei kai taas jotakin sun kokeiluja??")



Kormakanaa
Tai kanaa kormassa.. Sis on tehnyt elämästä helppoa. Jokaisen purkin ja monen pussinkin kyljessä on ohje. Modasin vähän:

pari sipulia
öljyä
3 broiskun filepihviä (n. 500 g)
3 rkl kormaa (niin paljon lusikassa pysyy)
1 dl vettä
puolisen pussia kookosmaitojauhetta
1 dl kermaa
1 tl suolaa
1 tl hunajaa

Silppua sipuli ja kuullota öljyssä. Leikkele broisku pieniksi kuutioiksi ja lisää pannulle paistumaan. Kun näyttää kypsältä (ei tarvi ruskistua), perään korma, vesi ja kookosmaitojauhe. Hauduta n. 20 min. Keitä sillä välin riisi. Lisää soosiin kerma, suolaa ja hunajaa. Sis kertoi taannoin käyttävänsä makujen pyöristämiseen fariinisokeria. Ei nyt sattunut olemaan kaapissa, joten kokeilin hunajaa. Toimi erinomaisesti. Fariini on silti seuraavan kauppapäivän ostoslistalla. Kookosta lisäsin vain pehmentäämään makua. Suolaa ruoka kaipas ihan muuten vaan. Alkuperäisessä ohjeessa sekaan heitettiin myös 3 rkl manteleita ja lopuksi silputtua tuoretta korianteria, mutta meillä ei.

Jatkuu (siis mainoksia): Tänään Sannun kans töissä Rytmikorjaamolla ja illan bändinä Lauri Tähkä. Vihiroonki meillon soittopaikka, jota ne pian karehtii koko Suames ja Lauri orkestereineen on niiin..

Jatkuu: Jälkiruoka tarjoiltiin paolan edellisen postauksen kommenttina.

Pääsiäisvalmisteluja, osa I

Tein eilen pashaa. Koska olen laiska, käytän helpointa mahdollista ohjetta.

Appelsiinipasha

2 dl kuohukermaa
1 1/2 prk maitorahkaa
1/2 dl appelsiinimarmeladia
1 rkl raastettua sitruunankuorta
1/2 dl sokeria
1 dl mantelilastuja
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää muut aineet joukkoon, sekoita hyvin. Valuta yön yli pashamuotissa (niitä saa mm. Valamon luostarin verkkokaupasta tai Annansilmä-aitasta). Jos et omista pashamuottia, niin kahvisuodatin tai siivilä harsokankaalla vuorattuna kelpaa myös. Minä kun en omista edes sitä harsokangasta, niin en valutellut ollenkaan, vaan lopetin ahkeroinnin tähän.

Rullaati rullaa

Kormapurkki on jo keittiössä avattuna. "Mielenkiintoisen hajuista", sanoi teini. Lapsia pitää vielä odotella pari tuntia kyliltä kotiin ennenkuin pääsen kokkaamaan, joten laitanpa muistiin opiskelijoita (tää on halpaa ja hyvää!) ja muitakin varten viikolla kokkailemani iltapalan ohjeen. Tää toimii loistavasti myös bileruokana: yhdestäkin rullasta riittää monelle, samalla vaivalla tekee tupla-annoksen, rullan voi tehdä etukäteen ja lämmittää uunissa just ennen tarjoilua, maistuu jäähtyneenäkin, krapulassa myös jääkaappikylmänä..

Munakasrulla

100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 munaa

Täyte

2 prk tonnikalaa
runsaasti purjoa/sipulia
tilliä
2-3 keitettyä munaa
2-3 dl juustoraastetta

Sulata voi kattilassa ja sekoita mukaan jauhot. Lisää maito koko ajan sekoittaen. Kiehauta seos ja anna jäähtyä. Lisää suola ja vatkaa munat yksitellen seokseen. (Alkuperäisestä ohjeesta puuttuu maininta leivinjauheen lisäämisestä. Mä heitän sen mukaan samalla kun suolan.) Vuoraa uunipelli paperilla ja levitä taikina sille. Paista 250 C 10-15 min.

Sekoita tonnikala, kuullotettu sipuli, tillit, pilkotut munat ja juustoraaste (jäähtyneelle) pohjalle. Kääri rullalle paperin avulla. (Mä en jaksa odotella pohjan jäähtymistä sen enempää kuin että kädet kärsii rullata sen..) Laita vielä hetkeksi uuniin, niin että juustoraaste sulaa. Raastetta voi myös ripotella rullan päälle ennen uuniin laittoa. Ja täytteitähän voi tietysti muunnella makunsa mukaan loputtomiin..

Kummitukselle teinin uudesta tukasta kuvia ja kiitokset. Emppu on kovasti totinen kuvissa, mutta kampaajalla ja kotonakin hymyilee nätisti peilikuvalleen.

Punaista soppaa

Kokattiin kalaisaa kalakeittoa sunnuntai- ja lounasevääksi.

Tomaattinen kalakeitto

paketti pakastekalaa
n. 500 g kirjolohta
iso sipuli
valkosipulia
400 g purkki paseerattua tomaattia*
pari laakerinlehteä
1 rkl oreganoa ja toinen samanlainen basilikaa
mustapippuria
pari rkl pestoa (punaista ja vihreää)
pari kalaliemikuutiota
kuviopastaa
(suolaa)

Paloittele kalat suupaloiksi, silppua sipulit. Kuullota sipulit kattilan pohjalla, lisää tomaatti, pippuri ja muu mausteet ja hauduta n. 10 min. Lisää n. 1,5 l vettä ja kalanpalat, keittele taas n. 10 min miedolla lämmöllä (ettei kala kiehu tohjoksi). Lopuksi lisää pasta ja keitä kunnes kypsää.

Jos tän tekee etukäteen, kannattaa pasta lisätä ja kypsentää vasta sitten kun lämmittää keiton tarjoilua varten (pasta kun vettyy keitossa lilluessaan).

* Suosin paseerattua tomaattia, vaikka murska on ehkä näennäisesti halvempaa. Jos avaat tomaattimurskapurkin ja siivilöit sisällön, huomaat, että purkissa on paaaljon tomaattien kantoja ja muita jatkojalostamisesta ylijääneitä jämäpaloja. Ostan mieluummin paseerattua tomaattia, jolloin tiedän, etten maksa kovista sattumista.

Ruokavammaisia* ja älykkäitä ihmisiä

Lounaalla tänään 160 ihmistä. Uskomattoman monella ihmisellä on nykyään erilaisia allergioita. Ei vehnää, ei maitoa, ei pähkinää, paprikaa, selleriä, chiliä, mitään johdannaisia, ei munaa, ei riisiä, perunaa, porkkanaa.. Kun töitä tehdään ravintolassa, jossa liemiä ei keitetä luista lähtien itse, vaan käytetään jauheita, aiheuttaa näiden ihmisten ruokkiminen niin, että ruoka kuitenkin maistuu, kokeille huomattavasti päänvaivaa. Sokerina pohjalla vegaanit, jotka tilaa etukäteen kasvisruoan maininnalla "juusto käy", mutta eivät sitten voi syödä kasviskeittoa, jossa on kermaa. Tulipahan taas todettua, miten helppoa on elää lasten kans, joilla ei oo allergioita, vaan vain muutama "en tykkää"-ruoka-aine. Opettavaista oli kyllä pähkäillä päivän pääkokin kans eri allergikkojen kohdalla, mitä kenellekin voi syöttää. Etukäteen jännitettiin, mitähän sopasta tulee, ja lounaan jälkeen huokaistiin syvään helpotuksesta, kun selvittiin siitä kunnialla. Jopa se vegaani, joka saatuaan kasvisannoksen eteensä, lähetti keittiölle terveiset: "Pistäkää seuraavaa kertaa varten mieleen, että on myös 105-kiloisia kasvissyöjiä", oli tosi tyytyväinen, kun sai tripla-annoksen kermatonta keittoa.

Osa lounastajista oli Mensan kokousväkeä. Harvoin on hihitetty työvuorossa niinkuin tänään. Älykkyys on saanut uusia määritelmiä: "Kun ihminen ylittää tietyn älykkyysosamäärän, siitä tulee hassu tiedemies." "Kun oot tarpeeksi älykäs, ei ole enää mitään väliä sillä, miten pukeudut." Tai käyttäydyt. 110 hengen porukasta näitä molempia oli 90 %! Kokouksen puheenjohtaja, n. 6-kymppinen mies, joka oli kruunannut asunsa hikinauhalla päässä, oli paras: ilahdutti henkilökuntaa kuljettamalla tavaroita hotellin matkalaukkukärryillä pitkin päivää niin, että kulki puolijuoksua ja pörräs sylki lentäen kuin pikkupojat autoilla leikkiessään. Työkaveri bongas tärkeän keskustelunaiheen kesken kokouksen: "Ootteko tulleet ajatelleeksi, miten paljon viisampia me ollaan kuin muut ihmiset?"

Jos mä saisin valita joko ruokavamman tai älykkyyden, ottaisin ilman muuta ensimmäisen.

* Jos joku allergikko sattuu lukemaan, ei pidä suuttuman. Sana on vain alan slangia, samalla tavalla kuin ilman pöytävarausta tulevat asiakkaat on "irtopäitä". Molemmat kyllä naurattaa mun lapsia.

Siskon lähettämät mausteet kutkuttaa. Meillä on nyt vaan turha kokata. Esikoinen on onnellisesti perillä Lontoossa. Äiti huokaisi helpotuksesta saatuaan viestin. Viimeisin itkuinen puhelu tuli n. 1/2 tuntia ennen koneen lähtöä. Lentäminen pelottaa nykyään niin, että olin tosi huolissani siitä, uskaltaako mennä koko koneeseen. Teini on futiskavereittensa kans hohtokeilaamassa ja jatkavat siitä yöretkelle. Kertomukset siitä, miten mausteet ja soosit uppoaa meillä, alkaa siis ens viikolla.

Lahjuksia

Paketti on perillä! Enää mun ei tarvi hypätä yli yhtäkään siskon ruokaohjetta sen takia, että puuttuu mausteita. Puuttuu multa tai puuttuu niistäkin paikallisista kaupoista, joissa on laajin valikoima. Huomattava plussa on sekin, että sis kertoi mukana seuranneessa kortissa hintoja vertailun vuoksi. Osa mausteista on kyllä myynnissä täälläkin, mutta pieni lasipurkki maksaa 5-6 € tai enemmän ja siskon ostamat isot pussit 1-1,5 €.

Pyöräilin paketti tarakalla kotiin loskassa (rumasanarumasana, kuvitelkaa itse) pari tuntia ennenkuin teini pääsi koulusta. Koska tiesin siellä olevan myös kummitustädin synttärilahjan, pitelin itteeni ja odottelin teiniä. Joku muu ei olis millään malttanut



Sama tekniikka, tosin hampaiden sijaan kynsillä jatkui, kun neiti vihdoin ehti kotiin



Vihdoinkin päästiin sisältöön:



Meillä on nyt: mortteli, jeeraa, tandoori ja garam masalaa, kokonaista ja jauhettua korianteria, sinapinsiemeniä ("Kaikista sieemenistää, alla auringoon.."), fenkolia, sarviapilaa, kaffirlimetin- ja currynlehtiä, kokonaista kardemummaa, ihanan iso purkki kurkumaa (hyvästi kalpeat kanaruoat!), 5 erilaista purkkia curry pastea (joulupukin tuomien 3 lisäksi) ja erinäisiä "sipulikeitto"pusseja. Siis valmiita maustejuttuja, joista tulee ruokaa lisäämällä nestettä ja ehkä lihaa. Samainen joulupukki toi meille myös esim. pussikaupalla kookosmaitojauhetta ja ison pullon fish saucea. Pukkiin uskon kyllä, mutta en välttämättä siihen, että asuu Korvatunturilla. Tai että Korvatunturi on Suomessa.. Ainut ongelma tässä enää on, että mihin ihmeessä mä sijotan tuon kaiken? Siis kaapeissa, ruokaohjeita riittää kyllä.

Niin ne teinin lahjat



Taustalla on kummitustädiltä tulleet kirjat: Terry Pratchettin "Valon tanssi" (kirjailijaa kerätään) ja Jenni Pääskysaaren "Jennin kirja sinulle". Takakannesta: "Kirja tärkeistä asioista, joihin 2000-luvun tyttö tiellään naiseksi törmää." Kirjan sisältä löytyy monien mielenkiintoisten ikään liittyvien asioiden lisäksi tädin kirjoittamia lappusia siitä, mitä ajatuksia kirja hänessä herätti. En tietäis muuten, mutta sis kertoi puhelimessa kirjotelleensa sinne sellasia. Pakko myöntää, että tekis mieli lukea ne, mutta enpä silti. Ne on kummituksen kirjeitä tärkeelle ihmiselle. Lahjana tää on kyllä kauneimpia. Ajatuksella valittu kirja on aina ihana lahja, mutta jos sen saa niin, että antaja on itse lukenut sen (etenkin olematta kohderyhmää) ja vielä laittanut mukaan omia ajatuksiaan, niin se jos mikä osoittaa, että sä oot tärkee ja rakas.

Kiitos sis!

(Kuvassa alimmainen kirja on Uman kirja sinulle, eli murkun tapatieto vuodelta 1982. Lahja mummalta, maikkoon yllyttämänä. Se on kuulemma niin ihanan legendaarinen. Mun nuoruudessa se oli uusinta uutta :) Itse olin 18-v kun kirja ilmestyi, mut olihan noita nuorempia sisaruksia, joten luettua tuli.)

Misuille misua

Meillä täytettiin vuosia viime sunnuntaina ja täytetään taas tulevana. Koska teini oli kipee omana päivänään, eikä voinut syödä mitään ja esikoinen taas viettää juhliaan Lontoossa, tulee mumma ja paappa tänään synttärikaffeille. Esikoinen on monet kerrat valittanut sitä, miksi tiramisussa on aina kahvia, kun ei itse siitä yhtään tykkää. Bongasin uusimmasta Pirkasta ohjeen sinnepäin, josta se kerrankin puuttui.

Suklaamisuleivokset

4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kostutukseen
1 1/2 dl appelsiinitäysmehua
tai
1 dl appelsiinitäysmehua + 1/2 dl sitruslikööriä

Täyte ja kuorrutus
1 tlk päärynänpuolikkaita sokeriliemessä
1 tlk vaahtoutuvaa suklaakastiketta
1 rs (200 g) appelsiinituorejuustoa
1 tl vanilliinisokeria

Koristeeksi
4 kiiviä
1 appelsiini
1 1/2 ps valkosuklaa-jugurtticashewpähkinöitä tai -banaanilastuja
mansikoita

Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Paista pellillä leivinpaperin päällä 225 C 6-8 min. Kumoa sokeroidulle paperille ja irrota paistopaperi. Leikkaa levy puoliksi.

Valuta ja kuutioi päärynät. Vaahdota suklaakastike, lisää tuorejuusto ja vanilliinisokeri. Kostuta toinen pohjalevy, levitä päälle vajaa puolet täytteestä ja päärynäkuutiot. Nosta toinen levy päälle, kostuta ja kuorruta lopulla täytteellä. Anna kostua muutama tunti kylmässä.

Kuori ja viipaloi kiivit. Leikkaa appelsiini kalvottomiksi lohkoiksi ja paloittele ne 4-6 osaan. Lohko mansikat. Jaa levy 12 leivokseksi ja koristele.



Ja sitten taas, otetaan mitä kaupasta löytyy: päärynöitten tilalle persikkaa, vaahtoutuvan suklaakastikkeen sijaan vastaavaa vaniljakastiketta + purkki kinuskikastiketta (eipä ollut suklaasellaista missään muodossa), maustamatonta tuorejuustoa + appelsiinimarmeladia. Ehdotetuista koristeista löytyi appelsiini, ylikypsiä kiivejä ja pakastemansikoita, joista ei nättejä lohkoja saa. Unohdetaan ne.
Tehdään muuten kuten ohjeen leivokset (kinuskikastikkeesta ja marmeladista käytetään puoli purkkia), paitsi ei leikata palasiksi, vaan tarjotaan kakkuna. Koristellaan nonparelleilla, joita kerrankin sattui olemaan kaapissa.



Lopputuloksella ei oo mitään tekemistä misun kans, mutta hyvää on! Sopii pääsiäisen aikaan, maussa on jotakin pashaan tai rahkaherkkuihin viittaavaa. Koristeluun vois käyttää esim. persikkaa tai pieniä täytesuklaamunia, tänään toteutettu sattui sopimaan lasten juhlaan. ("Lapset", etenkin neiti 14-v, tuhahtaa..)

Samaisesta lehdestä löytyi toinenkin kokeiltava ohje. Pakastesei on lasten kans takuuvarma kala, sopan lisäksi siitä on joskus kiva laittaa muutakin.

Kapriskala

1 pkt pakasteseitä
suolaa

Kastike
2 rkl rasvaa
sipuli silputtuna
1 rkl vehnäjauhoja
1 prk kermaa
3 rkl mätitahnaa
1/2 dl hienonnettua tilliä
suolaa
mustapippuria

Päälle
1-2 tomaattia

Sulata kala, kuivaa se talouspaperilla ja laita voideltuun uunivuokaan. Mausta suolalla.
Kuumenna rasva ja kuullota sipuli. Lisää jauhot ja kiehauta rasvassa. Lisää kerma ja anna kiehua pari minuuttia, kunnes sakenee. Sekoita kastikkeeseen mätitahna, sillisilppu ja kaprikset. Mausta. Lusikoi kastike kalapaloille ja laita jokaiselle palalle 2-3 tomaattiviipaletta. Paista 200 C n. 25 min.

Ainut modaus tällä kertaa oli se, että tomaatit jätin pois. Ruoan nimi oli vähän hämäävä, kapriset ei erotu ruoasta millään tavalla, ei maun tai ulkonäön suhteen. Vois hyvin skipata nekin. Tosin mun flunssalla voi olla osuutensa siihen, etten niin makuja maista.. Lisäksi keitettelin pätkäspagettia, flunssassa perunateatteri ei enää huvittanut kaiken keittiössä häärämisen jälkeen. Muksut antoi parhaat mahdolliset pisteet: "Saa tehdä toistekin!"

Mua jännittäääää. Helsingistä Pohojammaalle on aamulla lähtenyt paketti Matkahuollon kautta. Siellä on jotakin teinille ja mulle. Vaikka tiedän, että mausteita on matkalla, tarkkaa sisältöä en tiedä. Olo onkin kuin jouluaattona: koska se pukki tulee!?! Paketin statusta voi seurata netistä, mutta ne ryökäleet kiusaa ihmistä. Sis on vienyt paketin aamulla aikaisin, mutta tapahtumatiedoissa lukee: "Vastaanotettu 05.04.2006 12:09". Missä ne on jemmannut mun pakettia yli pari tuntia? Tarkoittaako: "Matkalla 05.04.2006 15:39" vastaavasti sitä, että oikeesti se lähti matkaan jo aikaisemmin? Ristus, mä oon seurannut netistä paljon tarkemmin lapsen statusta, kun se lensi taannoin yksin Ranskaan! Kaiken huippu: se kuulemma on täällä viimeistään huomenaamulla, ehkä aikaisemmin, mutta mulle tuleva tekstiviesti-ilmoitus tulee kun ehtii!! Enpä taas ihmettele lapsia, jotka näkee jouluaattoaamulla telkkarista, kun Joulupukki lähtee Korvatunturilta ja menettää hermonsa iltapäivän mittaan, kun ei yhtään tiedä, koska se meille tulee.

Leenalta lainattua

Lueskelin aikoinani minäkin Leenan ruokasivuja innoissani, mutta lapset oli siihen aikaan sen verran pieniä, että kokeilut jäi väliin. Nyt, kun sis taas sinne opasti, oli aika jo kokeillakin. Paristakin syystä valinta osui nyt meksikolaiseen kanaruokaan. Toinen syy oli kirjoittajan luonnehdinta "meksikolainen ruoka, joka yllättäen EI perustu chilin käytölle, sangen mausteinen olematta tulinen." Ruoan voi siis olettaa maistuvan muksuillekin. Toisekseen ohjeessa on sipulia, valkosipulia ja reilusti appelsiinia, joiden toivon tuovan edes vähän helpotusta mun kevätflenssuun.

Kanaa ja appelsiinia - Pollo con Naranjas

1 broilerin rintaleike/ruokailija (tai tarpeen mukaan, tietenkin)
suolaa
pippuria
1/2 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
4 murskattua valkosipulinkynttä
öljyä
silputtu sipuli
2 rkl mantelisuikaleita
1 dl rusinoita
1 rkl kapriksia
hiukan sahramia (tai kurkumaa)
4-6 appelsiinin mehu
kanalientä (mieluiten itse keitettyä, mutta kuutiosta tehtykin käy)

Poista rintaleikkeistä luut ja leikkele liha annospaloiksi. Sekoita suola, pippuri, kaneli, neilikka ja valkosipuli, ja hiero seos broilerpaloihin. Paista lihapalat pannulla kullanruskeiksi ja nosta sivuun. Hauduta samassa öljyssä sipuli ja mantelinviipaleet.
Pane broilerpalat kannelliseen kattilaan tai pataan ja lisää sipuli, mantelit, rusinat, kaprikset, mahd. sahrami, appelsiinien mehu ja sen verran kanalientä, että liha peittyy. Anna kiehahtaa ja laske sitten lämpöä. Keittele miedolla tulella tunnin verran, kunnes broileri on mureaa. Jos sinulla on taloussherryä, voit lurauttaa sekaan tilkan, ennen kuin tarjoilet riisin kera.

Siinä alkuperäinen ohje. Kirjoittaja mainitsi tehneensä joskus myös kastikkeen erikseen ja tarjoilleensa koipireisien kera. Itse sävelsin siitä oman version. Lähikaupan laajasta valikoimasta (marinoituja koipireisiä vai marinoitua suikalelihaa?) valitsin ne koivet. Kotona viruttelin marinadit viemäriin ja kiskoin nahat irti. Teiniä ällötti suunnattomasti viimeisen työvaiheen katsominenkin :) Kasasin maustetut, paistetut kanat, sipulit, nesteet yms. kahteen uunivuokaan (huushollista ei löydy enää yhtä tarpeeksi isoa 6 koivelle, kiitos kissan). Rusinat hyppäsin yli, niitä ei syödä meillä pullassakaan, saati kanan kans. Vuoat pistin uuniin 175 C ja teinin kans makoiltiin sen jälkeen tunnin verran kattelemas reality-hömppää telkkarista. Annoin kanan muhia uunissa vielä sen aikaa, mitä riisin keittäminen vei. Lopputuloksena oli ihanan helppoa syötävää: lihat irtoili luista pelkällä haarukalla nyppimällä. Likat tykkäs kovasti, Justus antoi pisteet kaurapuurolle. (Viimesin idea ruokakokeiluihin liittyen: jos joku ruoka ei maistu, voi tehdä itselleen lautasellisen puuroa. Kunhan syö jotakin kunnon ruokaa pelkkien välipalojen sijaan.) Teini oli itse asiassa aika hämmästynyt siitä, miten hyvää lopputulos oli ottaen huomioon, että meillä haisi piparilta kun äiti paistoi kanaa!

Niinkuin mun tapana on uuniruokia tehdessäni, leipasin jälkkäriksi kakkua. Leenan sivuilla tuli vastaan uus suklaakakkuohje:

Litteä suklaaihanuus

100 grammaa margariinia
2 munaa
2 dl sokeria
1 dle vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Sulata margariini ja anna vähän jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sula margariini ja sitten siivilän läpi jauhot ja kaakao niin, ettei tule paakkuja. Vanilliinisokeri on ihan hyvä, mutta leivinjauhetta kakkuun EI laiteta.

Nyt alkaa se täsmävaihe. Uunin lämpötila on 175 astetta ja paistoaika on 24 minuuttia, jos käyttämäsi vuoan halkaisija 20 senttiä, ja 21 minuuttia, jos vuoan halkaisija on 23 senttiä. Tämä ei ole vitsi. Yhtään liian pitkä paistoaika on kohtalokas kakun ihanalle, konvehtimaiselle mehevyydelle. Ulkoasu on litteä, mutta niin sen kuuluukin. Malta mielesi kolmisen tuntia paistamisen jälkeen, ennenkuin alat herkutella, jotta kakku ehtii tavoittaa oikean konsistenssinsa.

Näin alkuperäisesti. Modausta: kaakaojauheella varmaankin tarkoitetaan tummaa kaakaota. Ei nyt sattunut olemaan kaapissa eikä kaupassa, joten vaihdon sen kaakaojuomajauheeseen. Varmistaakseni, että tulos on tarpeeksi suklainen, teini silppus levyn taloussuklaata pieniksi palasiksi taikinan sekaan. Paistoaika oli todellakin optimaalinen, kerrankin itse kellotin sen kännyn herätyksellä. Meidän perheen suuhun tosin konsistenssi oli oivallinen jo muutaman minuutin kuluttua uunista ottamisen jälkeen. Tällaisten kakkujen seuraksi sopii tavallisesti loistavasti joko kermavaahto tai vaniljajäätelö. Nyt viimeksimainittu "kovetti" kakun kylmyydellään, joten ens kerralla se on kermistä.

Kevät tekee tuloaan muutenkin kuin flunssana. Parin viikon kuluttua loppuu teinin futisjoukkueella hallikausi ja harkat siirtyy kentälle. Tänäänkin urheilutoimi oli huoltamassa kenttää kautta varten kuntoon:



Voitte uskoa, miten innolla äitikin odottaa sitä aikaa, kun juostaan ja potkitaan tai jopa pukataan päällä palloa n. 10 cm kuravellissä.

Huomisen lounas: Kastitonta currya sinnepäin

Kauan, kauan sitten bongasin verkosta Leena Peltosen reseptikokoelman. Se herätti ihastusta useammastakin syystä. Ensinnäkin, olin ollut Leenan ja kumppaninsa Juhanin tupareissa ja saanut nauttia sekä herkuista että ektoplasma-boolista (jälkimmäistä vain katselin, koska se tytisi). Toisekseen, ohjekokoelmat on nimetty loistavasti - suosikkini on yhä "Ei teidän voi olla enää nälkä!". Ja kolmanneksi, reseptit tosiaan ovat mainioita.

Leenan ohjeista etenkin Kastiton curry on ollut ihan suosikki. Alkuperäisessä muodossaan ohje löytyy em. suosikkinimen takaa, tässä versiossa mausteet heittävät - molemmilla tulee mielestäni hyvää. Kyseessä on vaihteeksi ns. perusvarastoruoka, johon ei yleensä tarvitse kaupasta hakea kuin jauhelihaa.

Kastiton curry (m0dattu versio)

400 grammaa jauhelihaa
2 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta inkivääriä silputtuna
2 tl kurkumaa
3 tl juustokuminaa
2 tl korianteria
1 rkl fenkolinsiemeniä
1/2 rkl sarviapilaa (fenugreek)
1 tl chiliä
4-5 vihreää kardemumman siemenkotaa
1-2 tl suolaa
1 rkl fariinisokeria
1 tölkki tomaattimurskaa
pieni purkki kookosmaitoa (tai pussi + pari dl vettä)
















Silppua sipulit ja inkivääri, hienonna fenkolinsiemenet ja sarviapila morttelissa. Heitä jauheliha ja mausteet suolaa lukuunottamatta pannulle, ruskista. Lisää tomaattimurska ja suola. Anna hautua hiljalleen kiehuen tunnin verran. Sekoita lopuksi joukkoon kookosmaito ja anna kiehua vielä viitisen minuuttia. (Jos kookosmaitopurkki oli normikokoinen, loput voi käyttää korvaamaan osan maidosta lättytaikinassa.)

Tänään tein vaihtelun vuoksi jauhelihasta lihapullia (perusresepti toimii, lihapullien ei tarvitse olla erityisen makuisia koska kastike on maustettu) ja paistoin ne uunissa 200C n. 20 min. Kastikkeen kypsyttyä tein vielä niin, että kaadoin sen siivilän läpi, jolloin jäljelle jäin vain kiva soosi ilman sattumia. Lopuksi heitin lihapullat kastikkeen joukkoon.

(Kippasin soosin kulhoon, koska pian on taas aika kokata - väki ei ole vielä syönyt sunnuntai-illallistaan ;-)

Ai niin: Leenan sivuilta kandee tsekata myös Raaka-Arska eli Tesoman Hurtta.