Paistoksia
Täällä haisee kevät! Lähin kokko paistuu n. kilometrin päässä, mutta meidän parvekkeellakin haisee kokolta. Se haju liittyy lapsuudesta lähtien hyvin tiiviisti kevääseen. Muksuna pääsiäisen alusviikot vietettiin tiiviisti kokonrakennuspuuhissa kiertämällä kaikki naapurit keräämässä kaikki mahdollinen poltettava roina, jota naapurit olivat varastoineet kokkoa ajatellen, pois nurkista. Siihen aikaan säännökset oli nykyistä paljon väljempiä, eli esim. käytöstä poistuneet autonrenkaat kelpas mainiosti. Itse asiassa ne oli toivotuinta saalista, koska paloivat pitkään ja savuttivat komeasti. Siihen aikaan kokoille voi suunnistaa savupatsaiden mukaan, nykyään kokon löytääkseen pitää tietää, missä niitä poltetaan. Renkailla sai myös mainiosti tuettua pystyyn kokon keskellä olevan puun, jonka ympärille koko rakennelma kyhättiin. Koska rikokset onneksi vanhenee, tähän liittyen voi jo julkisestikin tunnustaa yhden. Sinä vuonna, kun keskussairaalaa rakennettiin ja tie sinne oli jo valmis, keskipuu varastettiin kaupungin metsästä. Rakennusporukassa oli mukana sen verran myös nuoria miehiä meidän tenavien lisäksi, että ison puunkin kaato onnistui. Puunhakureissulla törmättiin poliiseihinkin, mutta joko eivät huomanneet koko puuta, joka pyöräytettiin ojaan heti, kun joku tajus vastaan ajan auton poliiseiksi, tai sitten vaan kokon rakentamiseen suhtauduttiin ymmärryksellä silläkin suunnalla. Minkähänlaiset korvaukset ison männyn kaatamisesta nykyään sais maksettavakseen, jos kiinni jäis, kun pelkästä joulukuusesta saa maksaa itsensä kipeeksi? Koko homma huipentui lauantai-iltana, kun kokko saatiin tapeltua palamaan. Se kuuluu perinteeseen, ettei se meinaakaan syttyä, ennenkuin joku käy hakemassa bensaa. Oi sitä autuutta, kun yömyöhällä meni nukkumaan naama noessa ja hiukset ja vaatteet savulta haisten!
Ruokapuolella en tänä vuonna oo pääsiäisherkkuihin panostanut. Syyttävä sormi osoittaa sitä siskoa, jonka lähettämät mausteet "puhuu" mulle keittiössä. ;) Tän päivän alkuperäinen suunnitelma oli kokeilla kastitonta currya. Just sitä versiota, jossa soosin sekaan tehdään peruslihapullia. Pojalle pitää välillä tehdä perusruokaa, ettei tyystin kyllästy. Meille sattui vieraita just, kun piti alkaa kokkaamaan ja lätkämatsikin pukkas päälle. Siis oikotielle. Jauhelihan heitin murekkeena uuniin ja mausteita sai sekaansa vain edelliseltä päivältä jäänyt riisi. Ohje löytyi lappuselta paolan Sannulle taannoin lahjaksi antaman aasialaisen keittokirjan välistä.
Maustettu riisi
Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta siivilässä. Sulata kattilan pohjalla 25 g voita. Lisää 2 tl kurkumaa, 2 tl jeeraa ja kymmenkunta kardemumman siemenkotaa. Paistele pari minuuttia. Paista riisi maustevoissa.
Voi luoja että oli hyvää! Tää on niitä ruokia, joiden jäljiltä nuollaan kattilakin. Meillä ei tulevaisuudessa tulla riisiä sellaisenaan syömään kuin ehkä riisipuurossa. Jos siinäkään..
1 Comments:
Voi kokon polttamisen riemua :-D Oman elämäni ensimmäisiä muistoja on siinä Hanneksenrinteen kupeessa ollut iso kokko - pelkäsin, että muut perheenjäsenet putoavat kokkoon... Vuosi lienee ollut '76 tai '77, joten ehkä te kaadoitte sen puun silloin! :-D
Post a Comment
<< Home