Leenalta lainattua

Lueskelin aikoinani minäkin Leenan ruokasivuja innoissani, mutta lapset oli siihen aikaan sen verran pieniä, että kokeilut jäi väliin. Nyt, kun sis taas sinne opasti, oli aika jo kokeillakin. Paristakin syystä valinta osui nyt meksikolaiseen kanaruokaan. Toinen syy oli kirjoittajan luonnehdinta "meksikolainen ruoka, joka yllättäen EI perustu chilin käytölle, sangen mausteinen olematta tulinen." Ruoan voi siis olettaa maistuvan muksuillekin. Toisekseen ohjeessa on sipulia, valkosipulia ja reilusti appelsiinia, joiden toivon tuovan edes vähän helpotusta mun kevätflenssuun.

Kanaa ja appelsiinia - Pollo con Naranjas

1 broilerin rintaleike/ruokailija (tai tarpeen mukaan, tietenkin)
suolaa
pippuria
1/2 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
4 murskattua valkosipulinkynttä
öljyä
silputtu sipuli
2 rkl mantelisuikaleita
1 dl rusinoita
1 rkl kapriksia
hiukan sahramia (tai kurkumaa)
4-6 appelsiinin mehu
kanalientä (mieluiten itse keitettyä, mutta kuutiosta tehtykin käy)

Poista rintaleikkeistä luut ja leikkele liha annospaloiksi. Sekoita suola, pippuri, kaneli, neilikka ja valkosipuli, ja hiero seos broilerpaloihin. Paista lihapalat pannulla kullanruskeiksi ja nosta sivuun. Hauduta samassa öljyssä sipuli ja mantelinviipaleet.
Pane broilerpalat kannelliseen kattilaan tai pataan ja lisää sipuli, mantelit, rusinat, kaprikset, mahd. sahrami, appelsiinien mehu ja sen verran kanalientä, että liha peittyy. Anna kiehahtaa ja laske sitten lämpöä. Keittele miedolla tulella tunnin verran, kunnes broileri on mureaa. Jos sinulla on taloussherryä, voit lurauttaa sekaan tilkan, ennen kuin tarjoilet riisin kera.

Siinä alkuperäinen ohje. Kirjoittaja mainitsi tehneensä joskus myös kastikkeen erikseen ja tarjoilleensa koipireisien kera. Itse sävelsin siitä oman version. Lähikaupan laajasta valikoimasta (marinoituja koipireisiä vai marinoitua suikalelihaa?) valitsin ne koivet. Kotona viruttelin marinadit viemäriin ja kiskoin nahat irti. Teiniä ällötti suunnattomasti viimeisen työvaiheen katsominenkin :) Kasasin maustetut, paistetut kanat, sipulit, nesteet yms. kahteen uunivuokaan (huushollista ei löydy enää yhtä tarpeeksi isoa 6 koivelle, kiitos kissan). Rusinat hyppäsin yli, niitä ei syödä meillä pullassakaan, saati kanan kans. Vuoat pistin uuniin 175 C ja teinin kans makoiltiin sen jälkeen tunnin verran kattelemas reality-hömppää telkkarista. Annoin kanan muhia uunissa vielä sen aikaa, mitä riisin keittäminen vei. Lopputuloksena oli ihanan helppoa syötävää: lihat irtoili luista pelkällä haarukalla nyppimällä. Likat tykkäs kovasti, Justus antoi pisteet kaurapuurolle. (Viimesin idea ruokakokeiluihin liittyen: jos joku ruoka ei maistu, voi tehdä itselleen lautasellisen puuroa. Kunhan syö jotakin kunnon ruokaa pelkkien välipalojen sijaan.) Teini oli itse asiassa aika hämmästynyt siitä, miten hyvää lopputulos oli ottaen huomioon, että meillä haisi piparilta kun äiti paistoi kanaa!

Niinkuin mun tapana on uuniruokia tehdessäni, leipasin jälkkäriksi kakkua. Leenan sivuilla tuli vastaan uus suklaakakkuohje:

Litteä suklaaihanuus

100 grammaa margariinia
2 munaa
2 dl sokeria
1 dle vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Sulata margariini ja anna vähän jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sula margariini ja sitten siivilän läpi jauhot ja kaakao niin, ettei tule paakkuja. Vanilliinisokeri on ihan hyvä, mutta leivinjauhetta kakkuun EI laiteta.

Nyt alkaa se täsmävaihe. Uunin lämpötila on 175 astetta ja paistoaika on 24 minuuttia, jos käyttämäsi vuoan halkaisija 20 senttiä, ja 21 minuuttia, jos vuoan halkaisija on 23 senttiä. Tämä ei ole vitsi. Yhtään liian pitkä paistoaika on kohtalokas kakun ihanalle, konvehtimaiselle mehevyydelle. Ulkoasu on litteä, mutta niin sen kuuluukin. Malta mielesi kolmisen tuntia paistamisen jälkeen, ennenkuin alat herkutella, jotta kakku ehtii tavoittaa oikean konsistenssinsa.

Näin alkuperäisesti. Modausta: kaakaojauheella varmaankin tarkoitetaan tummaa kaakaota. Ei nyt sattunut olemaan kaapissa eikä kaupassa, joten vaihdon sen kaakaojuomajauheeseen. Varmistaakseni, että tulos on tarpeeksi suklainen, teini silppus levyn taloussuklaata pieniksi palasiksi taikinan sekaan. Paistoaika oli todellakin optimaalinen, kerrankin itse kellotin sen kännyn herätyksellä. Meidän perheen suuhun tosin konsistenssi oli oivallinen jo muutaman minuutin kuluttua uunista ottamisen jälkeen. Tällaisten kakkujen seuraksi sopii tavallisesti loistavasti joko kermavaahto tai vaniljajäätelö. Nyt viimeksimainittu "kovetti" kakun kylmyydellään, joten ens kerralla se on kermistä.

Kevät tekee tuloaan muutenkin kuin flunssana. Parin viikon kuluttua loppuu teinin futisjoukkueella hallikausi ja harkat siirtyy kentälle. Tänäänkin urheilutoimi oli huoltamassa kenttää kautta varten kuntoon:



Voitte uskoa, miten innolla äitikin odottaa sitä aikaa, kun juostaan ja potkitaan tai jopa pukataan päällä palloa n. 10 cm kuravellissä.