Juhlavalmisteluja osa I, ja kolhuja.

Otsikon sanajärjestys on tarkkaan harkittu. Sen verran tänään on erilaisia ikäviä jälkiä perheessä aikaansaatu, ettei niistä toivota osaa II.

Esikoisen kans vietettiin puoliltapäivin pari tuntia mumman kans lakkiaisia suunnittelemassa. Ruoka- ja kaffitarjoilu alkaa olla hyvin hanskassa. Parin sukuun kuuluvan keliaakikon takia tulen tekemään tautiin sopivia koeversioita sekä suolaisesta piirakasta/muffinsseista että täytekakusta. Siihen pyritään, että molemmat maistuu kaikille, eli ei kahta kakkua.. Mumma itse oli kokeillut kakkupohjaa ilman vehnää, yhdessä suunnitellun modauksen mä lupaisin kokeilla äitienpäiväksi. Perheessä toimivan periaatteen "juhlakalu saa päättää, mitä tarjotaan" mukaisesti päädyttiin ruokatarjoilun osalta helposti siihen, että suvun ainut kasvispainotteinenkin (reuman, ei periaatteen vuoksi) saa lautaselleen muutakin kuin muusia ja vihreetä salaattia.

Koska kyseessä on perheen ja suvun juhlat, monet tarjottavat on perinneruokaa. Niistä ajattelin tiputella tänne ohjeita etukäteen. Seuraavassa eräs, josta maikkoo on vuosien varrella sanonut, kun on saanut kutsun synttärikaffeille: "Onhan niitä? Jos ei, en tuu."

Tuulihatut
n. 40 pientä

2 dl vettä
100 g voita tai margariinia
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 munaa

Kiehauta kattilassa rasva ja vesi. Lisää joukkoon vehnäjauhot kerralla. Sekoita taikinaa voimakkaasti puulastalla, kunnes se irtoaa kattilan reunoista. Lisää jäähtyneeseen taikinaan munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Nostele taikinasta kahdella lusikalla nokareita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. (Pursottamalla tulee nätimpää jälkeä, mutta itse en jaksa tapella taikinaa pursottimen pussiin.) Paista tuulihattuja 200 asteessa noin 20-30 minuuttia. Älä avaa uuninluukkua 15 ensimmäisen paistominuutin aikana. Anna jäähtyä kunnolla. (Tähän asti voi ennakoida, eli täyttämättömät tuulihatut voi myös pakastaa.) Avaa kansi, helpoiten menee sormilla "repäisemällä" niin, että jää vähän toisesta reunasta kiinni. Oon törmännyt myös ohjeisiin, jossa se leikataan veitsellä irti. Kukin tavallaan.

Täyte
Se ainut oikee maikkoolle..

2 dl kermaa löysänä vaahtona
1 prk smetanaa
150 g kylmäsavulohta pienenä silppuna
1 pienehkö sipuli/punasipuli/pätkä purjoa vielä pienempänä
mustapippuria
sitruunamehua

Sekoittele mainitussa järjestyksessä. Pippuria ja sitruunamehua kannattaa ripotella vähitellen, maistelemalla syntyy se suuhun sopiva suhde.

Samainen täyte maistuu myös paahdetulla ruisleivällä tai uusien perunoiden kaverina. Luultavasti myös uuniperunan täytteenä, vaikka koskaan en oo kokeillut.

Niin niitä kolhuja. Esikoinen peruutti vaarin auton mummolan autokatoksesta niin, että kuskin puolen etulokasuoja osui tiiliseinään ja maalipintaan jäi kunnon viillot. Vaari on siskonsa mökillä suvun miesten kans, joten ei vielä tiedä. Siitä jatkettiin matkaa kotiin. Tarkoituksena oli pudottaa mun pyörä kyydistä pois ja jatkaa kaupungille shoppailemaan. Meidän pihan parkkipaikalta on 5 rappuaskelman verran nousua ovitasanteelle. Rappujen molemmin puolin rinne on laatoitettu pienillä tiililaatoilla. Ajattelin olla nopea ja tuupata pyörän ovensuuhun laattarinnettä pitkin. Jepjep.. Yhdistelmä "laatat, 3 tiukkaa askelta ylös, tennarit, lukossa oleva maasta irti kannateltava pyörän takarengas ja hiekoitussepeli" toimii.



Polvissa teippien alla on just noin isot haavaat. Hätäisille katsojille huom! pikkurillin ja keskisormen laastarit. Vasemman jalan "nimetön" varvas (onko sille joku nimi?) on kävellessä niin arka, etten ihmettelis, vaikka joku pieni luu olis murtunut.

Ei kahta kolmannetta. Teini tiskas, koska mä en voinut. Kolhi lempimukiansa sen verran, että pari haavaa kädessä.